… menetelmien on raportoitu vähentävän verenhukkaa toimenpiteen aikana, vähentävän kirurgisiin menetelmiin liittyvää sairastavuutta ja parantavan toimenpiteen turvallisuutta, koska suurin osa äidin sairastuvuudesta ja kuolleisuudesta johtuu verenvuodosta . Lisäksi nykyään keisarileikkaus (CS) tehdään yleisesti CS-kurssien nousun trendin vuoksi. On kuitenkin vain vähän tietoa siitä, mikä on sopivin kirurginen tekniikka ottaa käyttöön . Huolimatta pieniä muunnelmia joitakin kirurgisen vaiheen, laajentaminen kohdun viillon CS, yksi tärkeimmistä tekninen vaihe, on ollut merkittävin askel vähentää verenhukkaa. Poikittaisen tylpän ja äidin verenhukkaan kohdistuvan matalan poikittaisen kohdun viillon terävien laajennusten vertailu CS: ään viittaa siihen, että matalan poikittaisen kohdun viillon tylppä leikkely näyttää olevan ylivertainen minimoitaessa äidin verenhukan, joka johtuu myometrium-lihassäikeiden anatomisesta sijainnista kohdun alemmalla segmentillä . Kuitenkin tylppä laajeneminen matalan poikittaisen kohdun viilto voidaan suorittaa poikittain tai kefaladi-caudadly. Oletimme, että kefalad-caudad tylppä laajeneminen matalassa poikittaisessa kohdun viillossa voisi vähentää sekä leikkauksen sisäistä verenhukkaa että lyhytaikaista leikkauksen jälkeistä sairastuvuutta, koska joitakin mahdollisia etuja, kuten kohdun ja parametriaalisten alusten suojaaminen vähemmän tahattomilla laajennuksilla viillon sivureunoilla ja traumatisoituneen verisuoniston ja Myometriumin minimointi luonnollisen kudostason kautta tapahtuvan leikkaamisen vuoksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkä tyyppinen tylppä laajeneminen pienessä poikittaisessa kohdun viillossa leikkauksen aikana on yhteydessä alentuneeseen verenhukkaan sekä keisarileikkauksen sisäiseen ja postoperatiiviseen sairastuvuuteen. Tämä prospektiivinen, satunnaistettu kontrolloitu tutkimus tehtiin Obstetrics and Gynecology-osastolla Bezmialemin yliopistollisessa sairaalassa Istanbulissa Turkissa helmikuun 2015 ja huhtikuun 2015 välisenä aikana. Tutkimusprotokolla hyväksyttiin Bezmialemin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan eettinen komitea. Kaikilta potilailta saatiin kirjallinen tietoon perustuva suostumus. Tutkimukseen osallistui yhteensä 112 naista ( n 1⁄4 57 poikittaisryhmää, N 1⁄4 55 cephalad-caudad-ryhmää), joille tehtiin alkuraskauden aikana primaarinen tai toistuva poikittaisen kohdun viilto. Osallistumiskriteereinä olivat 18-40-vuotiaat naiset, jotka tarvitsivat keisarileikkauksen, jossa oli primaarinen tai toistuva matalan segmentin poikittainen kohdun viilto, terminen raskaus ja spinaalipuudutus. Poissulkukriteereinä olivat aiemmat vaikeat sairaudet, kuten diabetes mellitus, keskivaikea tai vaikea verenpainetauti, veren ja trombofilian häiriöt, kohdun yliannostus (monisikiöraskaus, epäilty makrosomia, polyhydramnios), hätäleikkaus (istukan abruptiat, istukan previa), hyytymisenestolääkitys tai aiempi muu suuri vatsaleikkaus. Kaikki potilaat olivat samanlaisia molemmissa ryhmissä iän ja käyttöaiheiden suhteen. Kerättyjä tietoja olivat ikä, gravida, pariteetti, painoindeksi (BMI), painonnousu raskauden aikana, raskausikä synnytyksessä ja syntymäpaino. Kaikki leikkaukset teki sama tiimi, johon kuului neljä kirurgia (P. O., S. A., G. B., G. K.). Potilaat jaettiin satunnaisesti ryhmään, joka sai cephalad-caudad tai poikittainen tylppä laajennus matalan poikittaisen kohdun viilto kautta satunnaisjako käyttäen tietokoneella satunnaislukutaulukon. Ihoviillot tehtiin klassisella Pfannenstiel-viillolla ja ihonalaiset kudokset avattiin suorasukaisesti. Faskia viillettiin poikittain ja pidennettiin sivusuunnassa saksilla. Tylpällä leikkelyllä erotettiin recti-lihakset ja vatsakalvo. Noin 2 cm: n pituinen poikittainen kohtuviilto tehtiin alemman kohtusegmentin keskelle skalpellilla ja sitä jatkettiin määrätyllä menetelmällä. Poikittaisryhmän ensisijaisen viillon tylppä laajeneminen saatiin aikaan asettamalla leikkaavan kirurgin etusormet viillolle ja vetämällä sormet sivusuunnassa ja päälaelta erilleen. Kefalad-caudad-ryhmässä ensimmäisen viillon tylppä laajeneminen päättyi, kun käyttäjän etusormet laajenivat kefalad-caudad-suuntaisesti keskiviivaa pitkin (kuva 1). Istukka toimitettiin käsin. Heti istukan synnytyksen jälkeen 10 IU oksitosiinia 1000 ml: ssa Ringerin laktaattiliuosta infusoitiin nopeasti kaikille naisille riittävän kohdun supistuksen aikaansaamiseksi. Loput leikkauksesta suoritettiin samalla tavalla kaikille potilaille. Kaikki leikkaukset tehtiin selkäydinpuudutuksella. Lisäksi 75 mg diklofenaakkia annettiin intramuskulaarisesti heti toimenpiteen jälkeen ja 100 mg tramadol-infuusiota laskimoon heti toimenpiteen jälkeen ensimmäisenä leikkauspäivänä. Kaikki potilaat saivat parasetamolia (500 mg) 6 tunnin välein ensimmäisenä ja toisena leikkauksen jälkeisenä päivänä tavallisena leikkauksen jälkeisenä kipulääkkeenä. Kipua arvioitiin faces pain rating scale (fprs) – asteikolla 24 h leikkauksen jälkeen. Potilaat valitsivat kasvonilmeen, joka vastasi parhaiten heidän kipuaan (0: ei satu; 2: sattuu vain vähän; 4: sattuu vähän enemmän; 6: sattuu vielä enemmän; 8: sattuu paljon; ja 10: sattuu niin paljon kuin voit kuvitella). Verenhukka arvioitiin kolmella menetelmällä: 1) välittömästi ennen leikkausta saavutetun hemoglobiinin ja hematokriitin muutokset ja 24 tuntia leikkauksen jälkeen saadun toisen hemoglobiinin ja hematokriitin muutokset; 2) arviot verenhukasta CS: n aikana käytettyjen pakkausten painolla (imeytyneen veren sisältävien pakkausten painon lisääntyminen); 3) leikkauksessa käytettyjen pakkausten lukumäärä; 4) leikkausta edeltävät ja sen jälkeiset hematokriittipitoisuudet; ja (5) leikkaussisäiset ylimääräiset hemostaattiset kohdun ompeleet riittävän hemostaasin saavuttamiseksi sen jälkeen, kun kohdun viilto on korjattu jatkuvalla ompeleella. Myös leikkausaika, leikkauksen jälkeinen kipu FPRS: llä ja leikkauksen jälkeinen sairastuvuus (kuume, pahoinvointi, oksentelu ja vatsan turvotus) kirjattiin ja niitä verrattiin. Kaikki potilaat kotiutettiin rutiininomaisesti kolmantena synnytyksen jälkeisenä päivänä sairaalan rutiininomaisena käytäntönä,ja myös mahdollisten valitusten uusintahakemukset kirjattiin. CS: n toimenpiteen aikana suorittanut käyttäjä määritti kaikki tahattomat laajennukset, mukaan lukien parametrisen ja kohdun aluksien häiriöt, kohdunkaulan laajenemisen tai kohdun viillon yläsegmentin laajentamisen, ja ne kirjattiin. Kirjattiin myös leikkaussisäiset ylimääräiset hemostaattiset kohtusaumat riittävän hemostaasin saavuttamiseksi sen jälkeen, kun kohdun viilto oli tavanomaisesti korjattu jatkuvalla ompeleella. Otoskoko ja teholaskelma määritti, että 50 naista kussakin ryhmässä oli riittävä teho (teho 0,80, a 0,05 ja b 1⁄4 0,20). Teholaskenta perustui hemoglobiinipitoisuuden muuttumiseen. Jokaisessa ryhmässä oli mukana vähintään 50 naista. Tilastoanalyysit tehtiin Yhteiskuntatieteiden version 21 Tilastopaketilla (SPSS, Chicago, IL). Tiedot ilmoitettiin keskiarvona ± keskihajonta (SD). Kolmogorov-Smirnov-testien avulla selvitettiin, jakautuivatko muuttujat normaalisti vai eivät. Jatkuvien muuttujien normaalijakaumat arvioitiin riippumattomilla otoksilla t-testeillä. Normaalijakaumattomat metriset muuttujat analysoitiin Mann-Whitney U-testeillä. p-arvot 5 0.05: tä pidettiin tilastollisesti merkitsevänä. Tutkimukseen otettiin yhteensä 115 naisesta 112 potilasta, jotka täyttivät sisäänottokriteerit; 55 naista jaettiin cephalad-caudad-ryhmään ja 57 naista poikittaisryhmään. Potilasrekrytointi on esitetty kuvassa 2. Satunnaistamisen jälkeen kaksi naista suljettiin pois poikittaisryhmässä tapahtuneen keisarileikkauksen jälkeisen hyster – ektomian ja kefalad-caudad-ryhmässä tapahtuneen virtsarakon vamman vuoksi. Tutkimukseen osallistui yhteensä 110 potilasta. Potilaiden demografiset ja perustason synnytysominaisuudet on esitetty taulukossa 1. Ryhmät olivat samankaltaisia demografisten ja perustason synnytysominaisuuksien suhteen (p 4 0, 05). Ryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja leikkaushoitoa edeltävien ja leikkauksen jälkeisten hematokriittipitoisuuksien, leikkausaikojen, leikkauksen jälkeisen kivun, leikkauksessa käytettyjen puristusten ja hemostaattisten kohdunsuiden määrässä. Sekä hemoglobiinin ( P 5 0, 01) että hematokriitin ( P 5 0, 01) muutoksissa oli tilastollisesti merkitseviä eroja ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen mitatuissa arvoissa, arviossa verenhukasta ( P 5 0.01) ja leikkauksen jälkeiset hematokriittipitoisuudet ( p 1⁄4 0, 02) näiden kahden ryhmän välillä (Taulukko 2). Aivo-selkäydinnesteestä ( peräasento, pääjalkaisten epäsuhta ja aikaisempi keisarinleikkaus) johtuvat indikaatiot olivat samanlaisia ryhmien välillä (p 4 0.05). Ryhmien välillä ei ole merkittäviä eroja niiden naisten määrässä, jotka olivat aiemmin saaneet keisarileikkauksen ( p 1⁄4 0, 62; tai 0, 78; 95%: n luottamusväli 0, 30, 2, 05). Pääjalkaisten epäsuhtaisuudesta johtuva CS: n läpikäynyt nainen oli synnytyksen ensimmäisessä vaiheessa Keisarinleikkauksen aikaan (kohdunkaulan laajentuma; 4-9 cm) (p 0,72; tai 1,28; 95%: n luottamusväli 0, 32, 5, 1). Myös perätilan esiintymisestä johtuva CS: n läpikäyneiden naisten määrä oli samaa luokkaa ryhmien välillä (p 1⁄4 0, 76; tai 1, 19; 95%: n luottamusväli …