katolinen emansipaatio saavutettiin parlamentin vuonna 1829 antamalla lailla, joka mahdollisti Britannian Roomalaiskatolisille täyden osallistumisen julkiseen elämään kumoamalla Test and Corporation Acts-säädökset. Se oli seurausta Daniel O ’ Connellin kampanjasta Irlantilaisenemmistön vapauttamiseksi englantilais-irlantilaisen nousukauden poliittisesta ja taloudellisesta herruudesta. O ’ Connellin vaalimenestys Co. Clare sai Wellingtonin vakuuttuneeksi siitä, että ilman pysyvää armeijaa Irlannin hallitsemiseen ei ollut muuta keinoa kuin suostua enemmistön vaatimuksiin. Englantilaisilla katolilaisilla ei ollut juuri osaa kampanjassa. Sen vaikutus Irlannin kysymyksen ratkaisemiseen oli vain osittainen, mutta vaikutus Britannian perustuslailliseen ja uskonnolliseen historiaan oli valtava. Hajottamalla Tory-puolueen ja ultratoryt pitivät Wellingtonin ja Peelin toimia törkeänä petoksena, se valmisti tietä vuoden 1830 Whig-voitolle ja sitä seuranneelle uudistusten vuosikymmenelle.
itse teko (10 Geo. IV c. 7), jonka nimi oli an Act for the Relief of His Majesty ’ s Roman Catholic Subjects, toteutettiin vastoin voimakasta vastustusta kuningas ja hyväksyttiin 13 huhtikuuta 1829. Siinä säädettiin, että katolilaiset voivat toimia maallikkoyhdistysten jäseninä ja (katolisia pappeja lukuun ottamatta) istua parlamentissa. Useimmat kruunun virat avattiin katolilaisille, lukuun ottamatta lordikanslerin, suuren sinetin vartijan, Irlannin lordiluutnantin ja Skotlannin kirkon pääkomissaarin virkoja. Yhdenkään katolisen prelaatin ei pitänyt omaksua Englannin kirkon käyttämää arvonimeä, papit eivät saaneet käyttää papinpukua kirkon ulkopuolella, ja uskonnollisiin määräyksiin asetettiin valvomaton kielto.
laki kumosi oletuksen, jonka mukaan Britannia olisi de jure ja de facto protestanttinen kansakunta, vaikka säädös (1701), joka kielsi monarkkia olemasta katolilainen tai naimasta katolilaista, jäi voimaan. Mutta parlamentti, joka oli vastedes avoin sekä protestanttisille että katolisille toisinajattelijoille, ei ollut enää perustetun kirkon poliittinen foorumi. Jotkut papit ottivat tyrmistyneinä vastaan tällaisen heterodoksisen elimen yritykset säätää lakeja Englannin kirkolle. Vuoden 1689 vallankumoussovituksessa vahvistettu kirkon ja valtion yhtenäisyys oli särkynyt.
Judith Champ
