kantoaallon liikkuvuus (µn,p) on latauskantoaallon helppouden mittari. Eli mitta siitä, kuinka nopeasti latauskantaja voi liikkua materiaalin läpi. Esimerkiksi kuinka nopeasti elektroni voi kulkea puolijohteessa.
yleiskatsaus
kun sähkökenttäyhtälöä ylempi e sovelletaan materiaaliin, elektronit saavat nettonopeuden kentän suunnassa, jota kutsutaan driftausnopeudeksi, määriteltynä seuraavasti:
yhtälö v alaindeksi D perustaso on plus-tai-miinus Startfraktio q tau alaindeksi C Perustaso yli 2 m alaindeksi n pilkku P perustason Endfraktio ylempi E
jossa kantoaallon liikkuvuusyhtälö mu alaindeksi n pilkku P määritellään
yhtälö mu alaindeksi n pilkku P perustaso on yhtä suuri kuin startfraktio Q tau alaindeksi C lähtötilanne yli 2 m alaindeksi n pilkku P lähtötilanteen loppufraktio
huomaa, että tämä on sekä elektroneja (yhtälö mu alaindeksi n ) että reikiä (yhtälö mu alaindeksi p ).
ominaisuudet
 |
tämä osio vaatii laajennusta; voit auttaa puuttuvien tietojen lisäämisessä. |
on syytä huomata, että kun törmäysten välinen aika (yhtälön tau alaindeksi c ) kasvaa, kasvaa myös liikkuvuus. Samoin mitä kevyempi hiukkanen (yhtälö m), niin myös liikkuvuus kasvaa.
Jos kyseessä on puolijohde, kuten pii, kiinteässä lämpötilassa (esim.ympäristön lämpötilassa), liikkuvuus riippuu dopingista. Samalla dopingtasolla yhtälön mu alaindeksi n > yhtälön mu alaindeksi p , joten reiät ovat” raskaampia ” kuin elektronit. Lisäksi alhaisen doping-tason yhtälöä mu rajoittaa lähinnä törmäykset hilan kanssa (lämpötilan noustessa yhtälö mu pienenee). Keskitason ja korkean doping-tason törmäykset ionisoituneisiin epäpuhtauksiin rajoittavat liikkuvuutta.
 |
tämä artikkeli on edelleen tynkä ja kaipaa huomiotasi. Voit auttaa parantamaan tätä artikkelia muokkaamalla tätä sivua ja lisäämällä puuttuvat tiedot. |
