Kaarle XI, (s. 24, 1655, Tukholma—kuoli 5. huhtikuuta 1697, Tukholma), Ruotsin kuningas, joka laajensi kuninkaallista valtaa ylemmän aateliston ja alempien säätyjen kustannuksella perustaen absolutistisen monarkian, joka päättyi vasta Kaarle XII: n kuolemaan vuonna 1718.
Kaarle X Kustaan ja Hedvig Eleonoran Holstein-Gottorpin ainoa poika Kaarle oli vain viisivuotias, kun hän seurasi isäänsä vuonna 1660. Perustettiin sijaishallitsija, jonka alaisuudessa korkeampi Aateli sai hallintaansa ja esti vieraantuneiden kruununmaiden takaisinoton. Vaikka Kaarle tuli täysi-ikäiseksi vuonna 1672, hallitsijat jatkoivat ulkopolitiikan hallintaa; he vetivät Ruotsin mukaan Hollannin sotaan 1672-78 Ranskan kuninkaan Ludvig XIV: n käskystä, jonka kanssa he olivat solmineet liittosopimuksen. Kaarle otti armeijat ja hallinnon hallintaansa Ruotsin kärsittyä tappion Fehrbellinissä Brandenburgin vaaliruhtinaskunnan joukoilla vuonna 1675, mikä rohkaisi Tanskaa hyökkäämään entiseen Skånen lääniinsä Ruotsissa.
Kaarle XI: n tappio tanskalaisille vuonna 1678 johti Lundin sopimukseen (1679), jolla Tanska luopui vaatimuksestaan Skåneen. Hollantilaisten kauppavaikuttamista Baltiassa vastustaneiden Maiden liitto sinetöityi Kaarle XI: n solmittua avioliiton Tanskan kuninkaan Kristian V: n sisaren Ulrika Eleonoran kanssa (1680). Nijmegenin (1678-79) sopimuksilla, jotka merkitsivät Alankomaiden sodan päättymistä, Ruotsi sai pitää lähes koko saksalaisen omaisuutensa.
Kaarle ja hänen uudet neuvonantajansa päättivät tämän jälkeen pitää Ruotsin vapaana ulkomaisista tukisopimuksista. Vuoden 1680 valtiopäivät uusivat täysin uudelleen vieraantuneiden kruununmaiden takaisinoton, ja Kaarle XI: n valtakauden loppuun mennessä kruunu oli kasvattanut omistuksiaan Ruotsi–Suomessa alle yhdestä prosentista yli 30 prosenttiin kaikista maista. Kuninkaallisten Maiden takaisinvaltaus Baltian alueen provinsseissa oli yli puolet kuninkaan tulojen kasvusta. Valtion tulojen kasvu mahdollisti kiinteän budjetin, joka maksoi 25 000 palkattua sotilasta, sekä siviilihallinnon, joka myös valvoi kirkkoja ja kouluja, 40 000 miehen kansallisen armeijan ja uuden laivaston, joka kilpaili Tanskan kanssa. vuonna 1693 säädyt antoivat Kaarlelle rajoittamattoman vallan toteuttaa ja turvata hänen uudistuksensa.
Ulkoasioissa Kaarle ja hänen tärkeimmät neuvonantajansa näkivät Ranskan, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan, Alankomaiden ja Englannin välisen voimatasapainon parhaana suojana Ruotsin eduille. Ruotsi solmi sopimuksen hollantilaisten kanssa (1681) Ludvig XIV: tä vastaan. Kaarle koki myös uhkaksi Vilhelm III: n aikana vuonna 1688 aloitetun Englannin ja Yhdistyneiden provinssien personaaliunionin, ja hän säilytti Ruotsin lähes puolueettomuuden suurliiton sodassa (1689-97).
vaikka Tanska Ja Ruotsi tekivät sodan aikana yhteistyötä suojellakseen kauppamerenkulkuaan, Kaarle oli lietsoa sotaa Tanskaa vastaan vuonna 1689, kun hän tuki Holstein-Gottorpin herttuan vaatimuksia Schleswig-Holsteinissa. Hieman ennen kuolemaansa Kaarle järjesti hallitsijasuhteidensa jatkamisen Holstein-Gottorpin sukuun ja toimi, vaikka hänellä oli vain vähän tehokasta valtaa, vaalimassaan välittäjän roolissa suurliiton sodan päättäneessä Rijswijkin Sopimuksessa (1697).
