OverviewEdit

suuressa osassa Nykykristillisyyttä Jumalaa puhutellaan isänä, osittain siksi, että hän on aktiivisesti kiinnostunut ihmisten asiat, sillä tavalla, että isä olisi kiinnostunut lapsistaan, jotka ovat riippuvaisia hänestä ja isänä, hän vastaa ihmiskunnalle, lapsilleen, jotka toimivat heidän parhain etujensa mukaan. Monet uskovat pystyvänsä kommunikoimaan Jumalan kanssa ja lähestymään häntä rukouksen avulla – mikä on avainasemassa yhteyden saavuttamisessa Jumalan kanssa.

yleensäkin arvonimi Isä (isolla alkukirjaimella) merkitsee Jumalan roolia elämänantajana, auktoriteettina ja voimakkaana suojelijana, jota usein pidetään suunnattomana, kaikkivoipana, kaikkitietävänä, kaikkialla läsnä olevana, jolla on ääretön voima ja inhimillisen ymmärryksen ylittävä armeliaisuus. Esimerkiksi saatuaan monumentaalisen teoksensa Summa Theologica valmiiksi katolinen Tuomas Akvinolainen päätteli, ettei hän ollut vielä alkanut ymmärtää ’Isä-Jumalaa’. Vaikka sana ” isä ”viittaa maskuliinisiin ominaisuuksiin, Jumala määritellään yleensä siten, että hänellä on hengen muoto ilman ihmisen biologista sukupuolta, esimerkiksi katolisen kirkon Katekismus nro 239 nimenomaan toteaa, että”Jumala ei ole mies eikä nainen: hän on Jumala”. Vaikka Jumalaa ei koskaan puhutella suoraan ”äidiksi”, toisinaan äidilliset ominaisuudet voidaan tulkita Vanhan testamentin viittauksissa, kuten Jes 42:14, Jes 49:14-15 tai Jes 66:12-13.

Uudessa testamentissa Kristillinen käsitys Isä Jumala voidaan nähdä Juutalaiskäsityksen jatkeena, mutta erityisin lisäyksin ja muutoksin, jotka ajan myötä saivat kristillisen käsityksen muuttumaan vielä selvemmäksi keskiajan alkuun mennessä. Vanhan testamentin käsitysten mukaisuus osoitetaan Matteuksen 4:10:ssä ja Luukkaan 4: 8: ssa, joissa Jeesus vastauksena kiusaukseen lainaa 5.Mooseksen kirjan 6: 13: A ja sanoo: ”on kirjoitettu:’ sinun tulee palvoa Herraa, Jumalaasi, ja häntä ainoaa sinun tulee palvella.”1. Korinttolaisille 8:6 osoittaa selvästi kristillisen opetuksen Kristuksen välikappaleesta sanomalla ensin:” on yksi Jumala, Isä, josta kaikki on, ja me hänen kanssaan ”ja heti pysymme”, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, ja me hänen kauttansa.”Tämä raamatunkohta tunnustaa selvästi juutalaisten opetukset Jumalan ainutlaatuisuudesta, mutta siinä mainitaan myös Jeesuksen rooli tekijänä luomakunnassa. Ajan myötä kristillinen oppi alkoi täysin poiketa juutalaisuudesta kirkkoisien opetusten kautta toisella vuosisadalla ja 300-luvulle tultaessa usko Kolminaisuuteen virallistui.Mary Rose D ’ Angelon ja James Barrin mukaan Aramealainen termi Abba ei ollut Uuden testamentin alkuaikoina varsinaisesti hellyydenosoitus eikä muodollinen sana, vaan sana, jota pojat ja tyttäret tavallisesti käyttävät koko elämänsä ajan perheyhteyksissä.

Vanha testamentti

Marianne Thompsonin mukaan Vanhassa testamentissa Jumalaa kutsutaan ”isäksi”, jolla on ainutlaatuinen tuttuuden tunne. Sen lisäksi, että Jumala on ” isä ”kaikille ihmisille siksi, että hän loi maailman (ja tässä merkityksessä” isä ” maailman), sama Jumala on myös ainutlaatuinen Lainantaja valitulle kansalleen. Hän ylläpitää erityistä, liittovaltaista isä-lapsi-suhdetta kansaan antaen heille sapatin, profetioidensa hoitamisen ja ainutlaatuisen perinnön Jumalan asioissa kutsuen Israelia ”minun pojakseni”, koska hän vapautti Jaakobin jälkeläiset Egyptin orjuudesta heidän isilleen, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamiensa liittojen ja valojen mukaan. Heprealaisessa Raamatussa Jesajan 63:16: ssa (JP) sanotaan: ”sillä sinä olet meidän isämme, sillä Aabraham ei tuntenut meitä, eikä Israel tuntenut meitä; sinä, oi , olet meidän isämme; meidän vanhan ajan Lunastajamme on sinun nimesi.”Juutalaisuuden mukaan Jumalalle annetaan isällinen suojelijan rooli. Häntä tituleerataan köyhien, orpojen ja leskien isäksi, heidän oikeudenmukaisuuden takaajakseen. Häntä tituleerataan myös kuninkaan isäksi, Israelin tuomarin opettajaksi ja auttajaksi.

Alon Goshen-Gottsteinin mukaan Vanhassa testamentissa ”Isä” on yleensä metafora; se ei ole erisnimi Jumalalle vaan pikemminkin yksi monista arvonimistä, joilla juutalaiset puhuvat Jumalasta ja Jumalalle. Kristinuskossa isyys on otettu kirjaimellisemmassa ja sisällöllisemmässä merkityksessä, ja se on yksiselitteinen siitä, että poika on keino päästä käsiksi Isään, tehden siitä metafyysisemmän kuin metaforisen tulkinnan.

Uusi testamentti

on syvä käsitys, jossa kristityt uskovat, että heistä tehdään Jeesuksen Kristuksen kautta osallisia isän ja Pojan ikuiseen suhteeseen. Kristityt kutsuvat itseään Jumalan ottolapsiksi:

mutta kun aika oli tullut, Jumala lähetti vaimosta syntyneen, lain alaisuuteen syntyneen poikansa lunastamaan lain alaiset, jotta voisimme saada lapseksioton. Ja koska te olette poikia, on Jumala lähettänyt poikansa hengen meidän sydämiimme huutaen: ”Abba! Isä!”Et siis ole enää Orja, vaan poika, ja jos olet poika, niin perillinen Jumalan kautta.

— Galatalaiset 4:4-7

kristinuskossa käsitys Jumalasta Jeesuksen isänä eroaa Apostolisessa Uskontunnustuksessa esitetystä käsityksestä Jumalasta kaikkien ihmisten luojana ja isänä. Tunnustus uskontunnustuksessa alkaa ilmaisemalla uskoa ”Isään Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan” ja sitten heti, mutta erikseen, ”Jeesukseen Kristukseen, hänen ainoaan poikaansa, meidän Herraamme”, ilmaisemalla siten molemmat isyyden aistit uskontunnustuksessa.

HistoryEdit

100-luvulta lähtien läntisen kirkon uskontunnustuksiin on kuulunut usko ”Isä Jumala (Kaikkivaltias)”, jonka ensisijainen viittaus on ”Jumala hänen asemassaan isänä ja kaikkeuden luojana”. Tämä ei sulkenut pois sitä tosiasiaa, että ”kaikkeuden iankaikkinen Isä oli myös Jeesuksen Kristuksen Isä”, eikä sitä, että hän oli jopa ”vouchsafed ottaakseen poikansa armosta”.

idän kirkon uskontunnustukset (joiden tiedetään tulleen myöhemmältä ajalta) alkoivat vahvistamalla uskoa ”yhteen Jumalaan” ja laajensivat tätä lähes aina lisäämällä siihen ”Isä Kaikkivaltias, kaiken näkyvän ja näkymättömän tekijä” tai siihen viittaavia sanoja.

ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä Klemens roomalainen oli toistuvasti viitannut Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen ja yhdistänyt Isän luomiseen, 1 Klemens 19.2 lausuen: ”katsokaamme vakaasti Isään ja maailmankaikkeuden Luojaan”. Adversus Praxeas (3.luku) 213: n tienoilla Tertullianuksen uskotaan esittäneen muodollisen esityksen kolminaisuuskäsityksestä, eli että Jumala on olemassa yhtenä ”substanssina”, mutta kolmena ”persoonana”: Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja Isä Jumalan ollessa Pää. Tertullianus käsitteli myös sitä, miten Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta. Vaikka heidän keskuudessaan esiintyy myös ilmaus ”Isältä Pojan kautta”.

Nikean uskontunnustus, joka on vuodelta 325, sanoo, että Poika (Jeesus Kristus) on ”syntynyt Isästä ennen kaikkia aikakausia”, mikä osoittaa, että heidän jumalallisen Isä-Poika-suhteensa ei katsota olevan sidoksissa johonkin tapahtumaan ajallisuudessa tai ihmiskunnan historiassa.

TrinitarianismEdit

kolminaisuusopin kristityille (joihin kuuluu roomalaiskatolisia, ortodokseja, Orientaaliortodokseja ja useimmat mutta ei kaikki protestanttiset kirkkokunnat) Isä Jumala ei ole erillinen Jumala pojasta (josta Jeesus on inkarnaatio) ja Pyhästä Hengestä, muista kristillisen jumaluuden hypostaaseista. Ortodoksisessa teologiassa Isä-Jumala on arche tai principium (”alku”), sekä pojan että Pyhän Hengen” lähde ”eli” alkuperä”, ja sitä pidetään jumaluuden ikuisena lähteenä. Isä on se, joka iankaikkisesti siittää Pojan, ja isä hengittää Pojan kautta iankaikkisesti Pyhää Henkeä.

Kolminaisuuden jäsenenä Jumala Isä on yksi pojan ja Pyhän Hengen kanssa, tasavertainen, ikuinen ja konsubstantiaalinen, ja jokainen persoona on yksi ikuinen Jumala eikä millään tavalla erotettu toisistaan: kaikki ovat samalla tavalla luomattomia ja kaikkivaltiaita. Tämän vuoksi Kolminaisuus on järjetön, ja sen voi tuntea vain Ilmestyskirjan kautta.

Kolminaisuuskäsitys Jumala isästä ei ole panteistinen siinä mielessä, että häntä ei pidetä identtisenä kaikkeuden kanssa tai epämääräisenä käsityksenä, joka säilyy siinä, vaan on olemassa täysin luomakunnan ulkopuolella, sen luojana. Häntä pidetään rakastavana ja huolehtivana Jumalana, taivaallisena isänä, joka toimii sekä maailmassa että ihmisten elämässä. Hän loi kaiken näkyväisen ja näkymättömän rakkaudessa ja viisaudessa ja loi ihmisen hänen tähtensä.

kolminaisuusopin synty Isä-Jumalasta varhaiskristillisyydessä perustui kahteen keskeiseen ajatukseen: ensin vanhan testamentin Jahveen ja Uudessa testamentissa Jeesuksen Jumalaan ja sitten Jeesuksen ja hänen isänsä väliseen minäerotteluun ja kuitenkin ykseyteen. Esimerkki Pojan ja isän ykseydestä on Matt.11:27: ”kukaan ei tunne poikaa paitsi isä, eikä kukaan tunne Isää paitsi poika”, mikä vahvistaa isän ja Pojan keskinäistä tuntemusta.

käsitys Jumalan isyydestä esiintyy Vanhassa testamentissa, mutta se ei ole pääaihe. Vaikka vanhassa testamentissa käytetään näkemystä Jumalasta isänä, siitä tuli painopiste vasta Uudessa testamentissa, kuten Jeesus siihen usein viittasi. Tämä ilmenee Isä meidän-rukouksessa, jossa yhdistyvät jokapäiväisen leivän maalliset tarpeet ja vastavuoroinen anteeksiannon käsite. Ja se, että Jeesus painotti erityissuhdettaan Isään, korostaa Jeesuksen ja isän erillisen mutta yhtenäisen olemuksen tärkeyttä, sillä se rakentaa Isän ja Pojan ykseyttä Kolminaisuudessa.

isän näkemys Jumalasta isänä ulottuu Jeesuksen lisäksi hänen opetuslapsiinsa ja koko kirkkoon, mikä ilmenee niistä anomuksista, jotka Jeesus esitti isälle seuraajiensa puolesta jäähyväispuheen lopussa, ristiinnaulitsemistaan edeltävänä iltana. Esimerkkejä tästä Jäähyväispuheessa ovat Joh. 14: 20, Kun Jeesus puhuu opetuslapsille: ”minä olen Isässäni, ja te minussa, ja minä teissä”, ja joh.17: 22, kun hän rukoilee Isää: ”minä olen antanut heille sen kirkkauden, jonka sinä annoit minulle, jotta he olisivat yhtä niin kuin me olemme yhtä.”

NontrinitarianismEdit

useat kristilliset ryhmät hylkäävät kolminaisuusopin, mutta eroavat toisistaan näkemyksissään Isä-Jumalasta.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon (LDS-kirkon) uskomuksissa ja käytännöissä huomattavin käsitys ”jumaluudesta” on kolmen erillisen olennon jumalaneuvosto: Elohim (Isä), Jehova (poika eli Jeesus) ja Pyhä Henki. Isän ja Pojan katsotaan täydellistyneen, fyysisen ruumiin, kun taas Pyhällä Hengellä on hengen ruumis. MAP-kirkon jäsenet uskovat, että Isä Jumala johtaa sekä poikaa että Pyhää Henkeä, jossa Isä Jumala on suurempi kuin molemmat, mutta he ovat yhtä siinä mielessä, että heillä on ykseys tarkoitus.

Jehovan Todistajateologiassa vain Isä Jumala (Jehova) on ainoa todellinen Kaikkivaltias Jumala jopa yli Poikansa Jeesuksen Kristuksen. He opettavat, että olemassa oleva Kristus on Jumalan esikoispoika ja että Pyhä Henki on Jumalan vaikuttava voima (projisoitu energia). He uskovat, että nämä kolme ovat yhdistyneet tarkoitukseltaan, mutta eivät ole yksi olento eivätkä ole tasa-arvoisia vallassaan. Vaikka todistajat tunnustavat Kristuksen olemassaolon, täydellisyyden ja ainutkertaisen ”Poikauden” Isästä Jumalasta ja uskovat, että Kristuksella oli olennainen osa luomisessa ja lunastuksessa ja että hän on Messias, he uskovat, että vain isä on vailla alkua. He sanovat, että poika oli isän ainoa suoranainen luomus, ennen kaikkia aikakausia. Isä Jumala korostuu Jehovan todistajain kokouksissa ja palveluksissa enemmän kuin Kristus Poika, koska ne opettavat, että isä on suurempi kuin poika.

ykseyden Helluntailaisuus opettaa, että Jumala on yksikössä oleva henki, joka on yksi persoona, ei kolme jumalallista persoonaa, yksilöä tai mieltä. Jumala Isä on korkeimman luojan arvonimi. Pojan ja Pyhän Hengen arvonimet ovat vain arvonimiä, jotka heijastavat ainoan tosi Jumalan, Isän, erilaisia persoonallisia ilmentymiä maailmankaikkeudessa.