abstraktin sijaan tässä on lyhyt ote sisällöstä:

Sokrates THOMAS C. BRICKHOUSEA ja NICHOLAS D. Smithiä vastaan esitetyt muodolliset syytökset Ar N9A Platonin anteeksipyynnöstä Sokrates aloittaa puolustautumisensa ”ensimmäisiksi” syyttäjiksi kutsumiaan syyttäjiä vastaan, joiden herjaukset hän näkee muodostavan hänelle vielä suuremman uhan kuin uudempien syyttäjien, Meletoksen, Anytoksen ja Lykonin. Koska nämä vanhemmat syytökset ovat sitä vaarallisempia, hän sitoutuu ensin puolustautumaan niitä vastaan. Mutta 24B: stä ~8a: aan Sokrates päättää käsitellä ”uusien” syyttäjien syytteet kuulustelemalla yhtä heistä, Meletosta, häntä vastaan nostetun syytteen virkaa toimittanutta henkilöä. Tämä kuulustelu on herättänyt runsaasti kummastusta oppineissa, sillä imerrogaation aikana Meletos näyttää monien lukijoiden mielestä olevan huonosti valmistautunut puolustamaan omia syytöksiään johdonmukaisesti. Joidenkuiden mielestä tämä on ratkaiseva merkki siitä, että koko välisoitto on suurelta osin, ellei kokonaan, Platonin keksimä, jotta Sokrateen syyttäjät saatettaisiin huonoon valoon taitamattomina ja periaatteettomina? Muut lukijat näkevät kuulustelu olemme kiitollisuudenvelassa Gregory Vlastos, Charles M. Reed, Jean Roberts, Mark McPherran, Ilavid M. Halperin, Walter Englert ja pääkirjoitushenkilöstö tämän lehden niiden hyödyllisiä ehdotuksia ja kritiikkiä eri aiemmin luonnoksia tämän paperin, ja National Endownwm Lin humanististen auttaa rahoittamaan tutkimusta tästä aiheesta. Kaikki virheet ovat kuitenkin yksin uursia. ”Meletos on ainakin nimellisesti jutun pääsyyttäjä, mutta tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että hän toimii jonkun muun puolesta. Monet uskovat, että Anytus oli todellinen voima syytteen takana (josta, KS.Huomautus 4 l, alla). Selkein lausunto tästä kannasta löytyy Reginald Hackforthin teoksesta the treatment of this issue teoksessa the composition of Platon ’ sapology (Cambridge, x933), 1o4-1o. West, Platonin Apology of Sokrates (Ithaca and London, 1979), 134-5o, joka hylkää Sokrateen väitteet tässä jaksossa ”naurettavimpien joukossa, joita hän on käyttänyt missään Platonin kirjassa”, ja pitää tätä todisteena siitä, että koko kuulustelu on l’ Laton yritys komedian kirjoittamiseen (135). Vaikka emme pidä tämän paperin väitteitä todisteina sen näkemyksen puolesta tai vastaan, että Platonin Sokrates on tarkka esitys todellisesta ihmisestä itsestään, vastustamme sitä näkemystä, että Platonin kertomuksen tässä tapauksessa on katsottava tarjoavan Sokrateelle mitään vakavaa ja aineellista puolustusta, sillä juuri se, mitä ehdotamme, voidaan lukea, vaikka kyseinen puolustus olisikin vain yksi Platonin keksimistä. () ei ole syytä pohtia, onko tämä Platonin kertomuksen osa hänen omaa keksintöään, howincr . emme ota sitä vakavasti. Joku voisi miettiä, voisiko tapaus tapahtua 458 JOURNAL of the HISTORY of PHILOSOPHY 23: 4 lokakuu 1985 osoittaa, että Sokrates tai edes Meletos ei pidä muodollisia syytteitä todellinen motiivi syytteeseen. Meille kerrotaan, että meletokselle ja hänen työtovereilleen muodolliset syytteet ovat laillinen veruke muille valituksille, joita ei itse voisi laillisesti nostaa, mutta jotka voisivat kuitenkin sisältää sellaisen puolueellisuuden Sokratesta kohtaan, että se varmistaisi hänen tuomionsa heidän esittämistään syytteistä. Ja tämän näkemyksen mukaan asiaan liittyvä juridinen fiktio oli niin ilmeistä, että St)laatikot eivät kunnioittaisi muodollisia syytteitä vakavalla kumoamisella. Sen sijaan hän sitoutui kuulustellessaan niiden nimellistä tekijää vain osoittamaan valamiehistölle, että hänen syyttäjänsä olivat osoittaneet huolimatonta välinpitämättömyyttä uloraalisuutta ja lakia kohtaan käyttämällä tällaisia ilmiselvästi järjettömiä ja tukemattomia syytteitä häntä vastaan.3 haluamme tässä asiakirjassa kyseenalaistaa tällaiset vakiintuneet tulkinnat osoittamalla, että sekä Sokrateen että hänen syyttäjiensä voidaan järkevästi katsoa katsoneen virallisten syytteiden kuvastavan tärkeitä kysymyksiä, jotka tuomioistuimen on ratkaistava, vaikka (kuten emme epäile lainkaan) myös muut huolenaiheet vaikuttivat syytteeseen asettamiseen ja asian lopputulokseen? Osassa I tarkastellaan itse erityisten maksujen merkitystä. Osittain~, väitämme, että kolmen syyttäjän voidaan kohtuudella olettaa tarkoittaneen, että virallisen syytteen katsotaan täsmentävän vakavia rikoksia todellisuudessa…