Abstrakti

eteläisen Afrikan alue voidaan jakaa runsasvetiseen trooppiseen pohjoiseen, jota johtavat suuret joet kuten Sambesi ja Okavango, ja vesivaraiseen etelään, jonka länsipuoli on todella kuiva, ja itäiseen ja eteläiseen alueeseen, jotka ovat paremmin varattuja. Kuva. 3.3 luvussa 3 esitetään yhteenveto alueen sademääristä. Alueen pohjois-ja eteläosien vesivarojen erotusta kuvaa parhaiten Sambesijoen keskimääräinen vuotuinen valuma (Taulukko 5.1), jonka suuruus on 39 × 109 m3, joka vastaa yli 75: tä prosenttia kaikista Etelä-Afrikan tasavallan joista peräisin olevasta kokonaisvalumasta (51,5 × 109 m3 Hattingh 1981: n mukaan). Suurin osa eteläisen Afrikan vesivaroista on jokivarantoja. Zambezin eteläpuolella on hyvin vähän luonnontilaisia makeavetisiä järviä. Etelä-Afrikassa on huomattavia makean veden pohjavesivarantoja, mutta tarkat arviot latautumisesta ovat epävarmoja, ja näin ollen myös pohjaveden uusiutuvien luonnonvarojen arvo. Lataa arvioita 16 × 109 m3 vuodessa 37 × 109 m3 vuodessa on ehdotettu (Etelä-Afrikka, Department of Water Affairs 1986), mutta vain pieni osa tästä voidaan palauttaa taloudellisesti. Etelä-Afrikan Vesiasiainministeriö (1986) arvioi alustavasti, että 5,4 × 109 m3 saattaa edustaa realistista pohjaveden maksimikäyttöä vuodessa. Tämä on 16,4 prosenttia jokien vuotuisesta hyödynnettävästä pinta-alasta.