First generation

Overview

myös

tuotantoMarraskuu 1974–helmikuu 1987

korityyli

2-ovinen coupé
4-ovinen sedan

layout

fr layout

Alustan

t-Korin

liittyvät

Voimansiirto

Moottori

mitat

akseliväli

2,405 mm (94,7 in)

pituus

4,135 mm (162,8 in)

leveys

1 570 mm (61,8 in)

korkeus

1 365 mm (53,7 in)

curb weight

930 kg (2 050 lb)

ensimmäinen Gemini oli Bellett Gemini, joka nähtiin ensimmäisen kerran marraskuussa 1974. Se perustui kolmannen sukupolven Opel Kadett C: hen General Motorsin T-auton alustalle ja tuli neliovisena sedanina ja kaksiovisena coupe-korimallina. Alustakoodi oli pf50, joskin myöhemmät 1,8-litraiset versiot olivat nimeltään PF60 ja diesels PFD60.

kesäkuussa 1977 Gemini sai ensimmäisen, kevyen kasvojenkohotuksensa. Saataville tuli suurempi 1817 cc G180-sarjan moottori, johon oli asennettu suorakulmaiset ajovalot 1600: ssa käytettyjen pyöreiden yksiköiden sijaan. Tämä malli tarjosi 110 hv (81 kW), vaikka teho putosi 105 hv (77 kW), jos siihen oli asennettu Automaattivaihteisto. Saman vuoden marraskuussa 1600 päivitettiin, nyt nelikulmaisilla ajovaloilla ja I·CAS-hapetuskatalysaattorilla (”Isuzu Clean Air System”) varustetulla moottorilla, joka pystyi hallitsemaan vuoden 1978 päästönormeja. Vuotta myöhemmin myös Gemini 1800: n moottori päivitettiin vastaamaan vuoden 1978 päästönormeja. Teho pysyi ennallaan,ja automaatti tarjosi nyt saman tehon kuin manuaalivaihteisilla autoilla. Sytytysjärjestelmä oli nyt tyypiltään transistori vähemmän, ja tavaratilan kansi avattiin nyt etänä (Gemini 1600: een lisättiin vasta joulukuun lopussa). Lisäksi lisättiin Gemini Black ja 1800 Minx, Minx kaksivärisellä maalipinnalla ja Black mustalla maalipinnalla sekä urheilullisemmilla mutta mukavimmilla varusteilla kuten kevytmetallivanteilla.

kesäkuussa 1979 Gemini sai uuden vinon nokan, jossa oli suorakulmaiset ajovalot ja uusittu takapää. Muutokset olivat itse asiassa tätä kattavampia, sisältäen myös uudistetun (pidemmän) moottoriruuman ja leveämmän jäähdyttimen aukon kahdelle marraskuussa lisätylle uudelle moottorille (twin cam G180W ja uusi 4fb1-diesel), jotka molemmat vaativat leveämmät lämpöpatterit saadakseen enemmän ilmaa jäähdytykseen.

Japanissa oli saatavilla urheilumalleja alun perin ”ZZ” – nimellä. Myöhemmin sarjaan lisättiin ZZ/L (1980), ZZ/R (1981), ZZ/T ja ZZ / E-mallit. Nämä oli varustettu Isuzu G180W 8-venttiilisellä DOHC 1,8-litraisella moottorilla, yleisimmin polttoaineruiskulla, joka tuotti 130 hv (96 kW) nopeudella 6400 rpm. Näihin malleihin tuli myös lyhennetty kaukoheiton manuaalinen vaihtovipu ja valinnainen tehdas LSD-tasauspyörästö. OHC 1800: sta oli myös hieman urheilullinen malli, nimeltään LS/G.

lokakuussa 1982 dieseliin lisättiin myös Bosch VE-elektronisella polttoaineen ruiskutuksella varustettu versio, joka tarjosi 8% enemmän tehoa kuin tavallinen versio (66 vs. 61 hv) ja se asennettiin LT-E-ja LJ-E-malleihin. Niille, jotka halusivat enemmän, 73 hv (54 kW) turbodiesel ilmestyi kuukautta myöhemmin. Tässä mallissa oli myös elektroninen polttoaineensuihkutus, ja se sai myös vakiovarusteisen takapyörän vastapuomin. Vastamielenosoituksena kahta tehokkaampaa dieseliä ei ollut koskaan saatavilla coupé-korilla varustettuna.

Geminiä täydensi vuonna 1981 Geminin alustaan perustuva Giugiaron suunnittelema coupé Isuzu Piazza, joka esiteltiin Yhdysvalloissa vuonna 1983 nimellä Isuzu Impulse ja Australiassa vuonna 1986 nimellä Holden Piazza. Etuvetoisen toisen sukupolven Geminin ilmestyttyä alkuvuodesta 1985 vanhan takavetoisen version valmistus kuitenkin jatkui. Coupé-mallin valmistus lopetettiin, ja kevennetty sedan-mallisto (mukaan lukien ZZ-ja dieselmallit) jatkui saatavilla. Tätä pienennettyä mallistoa valmistettiin helmikuuhun 1987 asti, jolloin takavetoinen Gemini lopetettiin 768 537: n valmistuttua.

muilla markkinoilla

Pohjois-Amerikan markkinoilla

Pohjois-Amerikan markkinoilla versio myytiin alun perin nimellä ”Opel by Isuzu” ja sitten Buick Opel (joskus kutsutaan ”Buick Isuzu Opel”). Se ilmestyi ensimmäisen kerran loppuvuodesta 1975, mallivuodelle 1976, ja korvasi saksalaisvalmisteisen Kadettin, joka oli käynyt liian kalliiksi Saksan heikentyneen dollarin ja kohonneiden kustannusten seurauksena. Road & Track Arvosteli kytkintä todeten, että Isuzu tuntui” hinnaltaan rakennetulta ”ja että toisin kuin oikea Opel, se oli” yksi vähiten suosikkiautoistamme.”Vuonna 1978 kokoonpanoon lisättiin ”Sports Coupé”, jonka muutokset rajoittuivat maaleihin, erilaisiin teräspyöriin, urheilullisiin peileihin ja spoileriin. Vuodelle 1979 auto sai kevyen kosmeettisen päivityksen, jossa oli uurretut veluuriverhoilut, muutama uusi maalivaihtoehto ja suorakulmaiset ajovalot.

mallivuodelle 1981 ”Buick Opel” muuttui ”Isuzu I-merkiksi”. Dieselmoottori oli saatavilla I-Markissa, mutta vakiomoottorina oli 78 hv (58 kW) (SAE net) versio 1,8-litraisesta G180Z-moottorista. Dieselin tehoksi ilmoitettiin 51 hv (38 kW) (SAE net) epätavallisen suurella 5000 rpm: llä. I-Mark oli tarjolla neliovisen sedanin tai kaksiovisen coupé-Korin kanssa joko moottorilla varustettuna, Deluxe-tai täysin varusteltuna LS-Korina (lisätty mallivuodelle 1982). Tarjolla oli viisivaihteinen manuaali tai kolmivaihteinen Automaatti. Tarjolla oli myös perusdieselmoottorinen coupé, jossa oli vain nelivaihteinen manuaalivaihteisto. Dieselin myynti hiipui vähitellen, kun USA: n lyhyt rakkaussuhde dieselautoon päättyi 80-luvun alussa, ja lopulta se oli saatavilla vain yhtenä coupé-versiona. Vuoden 1985 takavetoisen I-Markin viimeiseksi vuodeksi jäi vain bensiinimoottorilla varustettu Deluxe sedan-versio.

Australasia

sedan-ja coupé-mallien lisäksi australialainen Holden valmisti Geminiä kolmiovisena farmariautona ja kolmiovisena pakettiautona, jotka olivat peräisin Opel Kadett C Caravan-ja Vauxhall Chevette-vaunuista, joissa oli Isuzu Gemini-etupaneelit. Pakettiauton sivupaneelit tulivat Bedford Chevannesta. Australialainen Holden Gemini oli varustettu Isuzu G161Z-bensiinimoottorilla, vaikka vuosimallia 1979 ja myöhempiä malleja oli saatavana 1,8-litraisella 8-venttiilisellä SOHC-dieselmoottorilla (4FB1). Yleisempi G161Z oli 1,6-litrainen 8-venttiilinen SOHC, jota syötti Nikkin kaasutin. Holden Gemini oli Wheels Magazinen vuoden auto 1975.

muilla markkinoilla

Euroopassa Gemini oli varustettu 1,6-litraisella moottorilla, joka tuotti siellä 68 hv (50 kW) DIN; ero ilmoitetussa tehossa (laskua 32 prosenttia) on saattanut johtua kokonaan Japanin marketautoissa käytettävän SAE (brutto) – mittausjärjestelmän eroista.

Isuzu Geminiä myytiin myös Etelä-Koreassa nimellä Saehan Gemini, jonka valmistajaksi tuli Daewoo Motors vuonna 1982. Sen nimeksi tuli Daewoo Maepsia vuoden 1982 jälkeen ja se pysyi myynnissä (myöhemmin nimellä Maepsia-Na kasvojenkohotuksen jälkeen), kunnes Daewoo LeMans korvasi sen vuonna 1986. Sen kokoaminen maepsy Sigma-nimiseksi taksimalliksi jatkui vuoteen 1989 saakka.

myyty:

• 1975-1984 – Holden Gemini – Australia, Uusi – Seelanti (myytiin 1977-1984, aluksi nimellä Isuzu, koska merkki oli jo aiemmin Bellettin perustama), Indonesia
• 1975-1983 – Opel Gemini – Malesia, Thaimaa
• 1976-1979 – Opel Isuzu/Buick Opel – Yhdysvallat
• 1977-1982 – saehan Gemini – Etelä-Korea (”Saehan lintu” vientiin)
• 1982-1986 – saehan/Daewoo maepsy/maepsia – na/Maepsia Sigma – Etelä – Korea
• 1982-1988-Saehan/Daewoo Max – pickup version, Etelä-Korea
• 1981-1984-Isuzu I-Mark-North Amerikka

takanäkymä varhaisesta Kaksiovisesta (Japani)

vuoden 1983 Gemini ZZ-r (pf60)

Isuzu I-Mark Coupé (Pohjois-Amerikka)