imperialismi ja kolonialismi ovat olleet kaksi hyvin suosittua termiä kansainvälisen politiikan sanakirjassa. Vuoteen 1945 asti miltei jokainen Euroopan valtio ennusti, käytti ja puolusti imperialismin/kolonialismin ulkopolitiikkaa perustellakseen hallintoaan useiden siirtomaiden ja riippuvaisten valtioiden asukkailla.

”oli aika, jolloin imperialismia ja kolonialismia pidettiin laillisina ja moraalisina välineinä, joilla voitiin toteuttaa voimakkaiden kansojen kansallisten etujen tavoitteita.”

”imperialismi on jotain järjestäytyneempää, sotaisampaa, itsetietoisempaa aggressiivisempaa ja päämäärätietoisempaa, kolonialismin yläpuolella olevaa”-E. M. Winslow.

näitä luonnehdittiin ”politiikoiksi, joilla autetaan takapajuisten maiden kehitystä.”Nämäkin ennustettiin hyviksi ja ihanteellisiksi periaatteiksi. Mutta todellisuudessa ne toimivat sodan, sorron, riiston, ekspansionismin, kurjuuden, vihan ja rappion välikappaleina. Niillä pakotettiin ja oikeutettiin autoritaarinen ja epäoikeudenmukainen muukalaishallinto alkuperäisasukkaille.

nykyään imperialismi ja kolonialismi on kuitenkin tuomittu yleisesti laittomiksi, vääriksi ja ei-toivotuiksi ulkopolitiikan periaatteiksi. Kukaan ei tue näitä.

imperialismin merkitys

termiä ”imperialismi” käytetään usein hyvin laajasti, epämääräisesti ja mielivaltaisesti, mikä tekee sen määrittelemisestä hyvin vaikeaa. Lähes kaikki valtiot käyttävät k: ta vastustajiensa politiikan ja toiminnan arvostelemiseen. USA: lla oli tapana arvostella entistä Neuvostoliittoa keisarillisena suurvaltana, joka yritti hallita muita kansoja kommunismin varjolla.

Neuvostoliitolla oli tapana arvostella Yhdysvaltoja imperialistisena maana, joka pyrki laajentamaan kapitalistista imperialismia muihin maihin. Kiina suhtautui aina kriittisesti sekä Yhdysvaltoihin porvarillis – kapitalistis-imperialistisena maana että Neuvostoliittoon sosiaalisena imperialistina. Pakistan arvostelee Intiaa aina maana, jolla on imperialistinen suunnitelma Etelä-Aasiassa, ja Intia pitää Kiinaa maana, joka harjoittaa ekspansionismia ja imperialismia Aasiassa.

Raymond Buell toteaa: ”jokaista perusteetonta vaatimusta, jonka hallitus esittää toiselle, jokaista aggressiivista sotaa, kutsutaan imperialistiseksi. Imperialismi on sana, joka peittää monta syntiä. Se merkitsee eri asioita eri ihmisille.”

imperialismin määritelmät:

(1) ”imperialismi on hallituksen diplomatian moottoreiden käyttämistä sellaisten alueiden, protektoraattien ja / tai vaikutuspiirien hankkimiseksi, jotka tavallisesti ovat muiden rotujen tai kansojen hallussa, sekä teollisuus -, kauppa-ja investointimahdollisuuksien edistämiseksi.”- Charles A. Beard

(2) ”imperialismi on ollut täysin erilaisten eurooppalaisten kansojen ei-eurooppalaisten alkuperäisrotujen ylivaltaa.”- Parker T. Moon

(3) ”imperialismi on muukalaisvallan pakottamista väkisin ja väkivalloin alamaisiin ihmisiin.”- Prof. Schuman

(4) ”imperialismi on politiikkaa, jonka tavoitteena on luoda, organisoida, ylläpitää imperiumia; toisin sanoen suurikokoinen valtio, joka koostuu useista enemmän tai vähemmän erillisistä kansallisista alamaisista yhden keskitetyn tahdon mukaisesti.”- Moritz Julius Bonn

(5) ” imperialismi on nimitys yhteiselle laki-ja järjestysjärjestelmälle eri kansoille ja roduille.”—C. D. Berns

(6) ” imperialismi on yritys valloittaa muita maita.”- N. L. Buharin

yksinkertaisilla sanoilla imperialismi tarkoittaa valtiovallan laajentamista rajojensa ulkopuolelle, johon liittyy heikkojen muukalaisväestön ja heidän alueidensa ylivaltaa ja hallintaa.

Features of Imperialism:

Palmer ja Perkins ovat todenneet, että imperialismille on hyvin vaikea tarjota yhtä hyväksyttävää määritelmää.

he siis omaksuvat erilaisen tavan selittää imperialismia ja kuvaavat imperialismin piirteitä:

(1) imperialismi on hyvin subjektiivinen termi; kirjoittajat määrittelevät sen niin paljon kuin haluavat.

(2) imperialismista on tullut enemmän epiteetti kuin mistään muusta. Kommunistit käyttävät sitä leimatakseen läntisten valtioiden politiikkaa ja länsivallat käyttävät sitä kommunistisen politiikan arvosteluun ja hylkäämiseen.

(3) imperialismin eri määritelmissä on neljä yhteistä kohtaa:

(a) Imperialismilla voi olla tai ei voi olla ei-taloudellisia motiiveja;

(b) se voi liittyä hyvin rajalliseen operaatioon— ”valtavaa imperiumia” ei tarvitse miettiä lainkaan;

(c) siihen ei tarvitse liittyä rotueroa—”yhden rodun sisällä voi hyvinkin olla imperialismia”; ja

(d) se voi olla suunniteltua tai suunnittelematonta.

4. Imperialismiin saattaa liittyä imperialististen siirtomaiden asukkaiden hyvinvoinnin suuri kunnioittaminen tai ei. Se voi olla kehitystä tai hyväksikäyttöä. (Todellisuudessa se on aina explosive)

5. Se voi olla imperialistiselle maalle taloudellisesti kannattavaa, tai se voi olla selvästi kannattamatonta. Käytännössä se toimii aina riippuvaisten ihmisten taloudellisen hyväksikäytön järjestelmänä.

6. Imperialismiin kuuluu imperialistisen valtion vallan asettaminen muihin kansoihin ja niiden maihin/valtioihin nähden.

Kiteyttäen näkemyksensä imperialismista Palmer ja Perkins määrittelevät sen seuraavasti: ”suhde, jossa yksi alue ja sen kansa ovat alisteisia toiselle alueelle ja sen hallitukselle….Imperialismi sisältää pohjimmiltaan aina alistamisen; se on valtasuhde, jolla ei ole minkäänlaisia moraalisia seuraamuksia.”

yksinkertaisilla sanoilla voidaan sanoa, että imperialismi on politiikkaa, jolla alistetaan muita maita aluelaajentumisen, poliittisen vallan laajentamisen, taloudellisten resurssien hyväksikäytön ja kulttuurisen ylivallan luomiseksi imperialististen Maiden ihmisille.

kolonialismin merkitys

sisällöltään kolonialismi muistuttaa melko paljon imperialismia. Molempiin liittyy muukalaishallinnon tyrkyttäminen ja alkuperäisväestön Ylivalta. Kolonialismi on kuitenkin ehdottomasti imperialismia hienovaraisempaa. Siihen liittyy syvempi ja laajempi tunkeutuminen siirtokuntien ihmisten elämään.

siinä siirtomaavallan asukkaiden sosiaalinen, taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen kontrolli kohdistuu siirtomaiden heikkoon ja vähemmän kehittyneeseen väestöön. Kolonialismi merkitsee kehittyneen sivilisaation hyvin syvää sosioekonomista hyväksikäyttöä heikomman ja alikehittyneen yhteiskunnan elämään.

määritelmät:

”kolonialismi on neitseellisten alueiden miehitystä, jossa konfliktit olivat satunnaisia tai jopa tarpeettomia ja alisteisia eurooppalaisten halulle löytää uusi asuinpaikka.”- E. M. Winslow

” kolonialismi on luonnollinen kansallisuuden ylivuoto, sen koetinkivi on kolonialistien voima siirtää edustamansa sivilisaatio uuteen luonnolliseen ja sosiaaliseen ympäristöön, jossa he ovat.”- J. A. Hobson

yksinkertaisilla sanoilla voidaan sanoa, että kolonialismi on järjestelmä, jossa voimakkaan ja kehittyneen sivilisaation ihmiset riistävät syntyperäisiä ja alikehittyneitä ihmisiä.

kolonialismin piirteet:

(i) kolonialismi on muukalaisvähemmistön ylivaltajärjestelmä, jossa vaaditaan rodullista ja kulttuurista ylemmyyttä aineellisesti alempiarvoiseen alkuperäisvähemmistöön nähden.

(ii) siinä on kyse konekeskeisen, paremmin kehittyneen, taloudellisesti voimakkaan sivilisaation, takapajuisen, alikehittyneen ja köyhän sivilisaation välisestä kontaktijärjestelmästä.

(iii) korkeamman ja paremmin kehittyneen sivilisaation vallan asettaminen heikomman ja köyhän sivilisaation edelle.

Euroopan kansojen 1600 -, 1700-ja 1800-luvuilla suorittama afrikkalaisten kolonialisointi muodosti klassisimman kolonialismin tapauksen kansainvälisessä politiikassa.

ero imperialismin ja kolonialismin järjestelmän välillä:

imperialismin tai kolonialismin uhreiksi joutuneille ihmisille nämä molemmat järjestelmät ovat identtisiä sikäli, että molemmissa on kyse vieraasta hallinnosta, heidän maansa ja luonnonvarojensa taloudellisesta hyväksikäytöstä ja kulttuurisesta alistamisesta muukalaisille. Kansainvälisen politiikan teoriassa imperialismin ja kolonialismin järjestelmät liittyvät läheisesti toisiinsa, mutta niitä pidetään hieman erilaisina.

tärkeimmät eroavaisuudet:

(1) imperialismi on pohjimmiltaan poliittisen valvonnan järjestelmä—vieraan vallan järjestelmä muille alueille tai maille. Kolonialismiin taas kuuluu se, että kolonialistisen valtion ja kehittyneen sivilisaation ihmiset hallitsevat kolonialistisen kansan elämää ja kulttuuria.

(2) koska imperialismiin kuuluu muukalaisvallan tyrkyttäminen muille ihmisille, siihen liittyy väistämättä sotilaallisen voiman käyttöä ja sotaa. Sitä vastoin kolonialismiin ei välttämättä liity sotilaallisen voiman käyttöä, koska se voi tapahtua kehittyneen kansallisuuden luonnollisena virtana neitseellisille alueille ja takapajuisten ihmisten asuttamille alueille.

(3) valvontajärjestelmänä kolonialismi on imperialismia hienovaraisempi ja vähemmän muodollinen. Imperialismi on lähestymistavaltaan jäykempää ja itsevaltaisempaa.

”imperialismi on jotain järjestäytyneempää, sotaisampaa, itsetietoisempaa aggressiivista ja päämäärätietoista, kolonialismin yläpuolella olevaa.”- E. M. Winslow

Townsend ja Peake pitävät kolonialismia tietynlaisena imperialismina:

imperialismin ja kolonialismin ominaisuudet motiivit, menetelmät ja päämäärät ovat hyvin samanlaisia, joten voimme keskustella näistä molemmista yhteisten päiden alla.

imperialismin politiikka:

kansakunnan omaksuman imperialismin / kolonialismin politiikan taustalla on useita mahdollisia voittoja, jotka se voi varmistaa siirtomaiden ylivallalla.

seuraavat motiivit/voitot antavat yleensä vahvan motivaation imperialismin politiikalle:

(1) Talousahdingot:

yksi imperialismin kolonialismin ensisijaisista tavoitteista on turvata taloudelliset voitot hyödyntämällä ja hyödyntämällä subjektimaiden raaka-ainepotentiaalia. Markkinoiden etsiminen elintärkeiden raaka-aineiden hankkimiseksi, tarve löytää markkinoita tavaroiden myymiseksi ja uusien alueiden etsiminen lisäpääoman sijoittamiseksi ovat yhdessä vahva motiivi imperialistisen politiikan harjoittamiselle. Tri Heinrich Schneen sanoin: ”suuret teollisuusmaat tarvitsevat siirtomaita raaka-aineiden toimittamiseksi niille.”

vastaavasti siirtomaiden, riippuvuuksien ja alueiden hallussapito antaa aina keisarivallalle suuren mahdollisuuden myydä ylijäämätavaransa. Siirtomaiden markkinat muodostavat kroonisesta jälkeenjääneisyydestä johtuen suuria kuluttajamarkkinoita ja houkuttelevat siten keisarillisia suurvaltoja. Lisäksi imperiumi auttaa voimakasta ja rikasta valtiota sijoittamaan ylimääräisen pääomansa siirtomaihin.

kotimaassa mahdollisuudet ovat aina rajalliset ja hyvin usein kotimaiset investoinnit saavuttavat kyllästymispisteen, jonka jälkeen investoinnit muuttuvat kannattamattomiksi. Sitä vastoin investoinnit ulkomaille, erityisesti siirtomaihin, tarjoavat suuria mahdollisuuksia erittäin kannattaviin investointeihin. Tämä seikka antaa vahvan motivaation imperialismille.

(2) valta ja arvovalta:

yhä voimakkaampana oleminen ja siten arvovallan turvaaminen kansainvälisissä suhteissa on ollut imperialistisen politiikan psykologinen motiivi kansainvälisissä suhteissa. Valtavasta siirtomaavallasta johtuva seikkailun, vallan, arvovallan ja kunnian himo antaa vahvan motivaation imperialistiselle politiikalle.

sitä paitsi ylpeyden ja ylemmyyden tunne, joka alkaa kehittyä jopa alimmissa valkoisissa roduissa heidän ollessaan tekemisissä ”takapajuisten rotujen” kanssa, tarjoaa voimakkaan psykologisen motiivin imperialismille. Siirtomaavaltaa pidetään aina keisarillisen valtion kansallisen arvovallan lisänä.

(3) valkoisen miehen taakka tai humanitaarinen motiivi:

imperialismin kannattajat väittävät, että sen taustalla on humanitaarinen motiivi köyhän ja takapajuisen kansan kohottamiseksi—ei-valkoisten. On ennustettu, kuten R. Kipling toteaa, ” Whitemanin taakka auttaa muiden kehitystä.”

tällainen käsitys perustuu näkemykseen, jonka mukaan valkoinen rotu on ylivoimainen rotu ja sen ensisijainen velvollisuus on alempiarvoisten rotujen kohottaminen. Tällaisen imperialismin motiivin kannattajat kannattavat näkemystä, jonka mukaan imperialismi auttaa siirtokuntien ihmisiä poistamaan tietämättömyyden, orjuuden ja kannibalismin.

(4) psykologinen tyydytys—nationalismi:

nationalismi on yksi imperialismin ja kolonialismin perustavista motiiveista. Kuten Hans Kohn toteaa, ” imperialismi on suurimmaksi osaksi myöhempi vaihe nationalismin aloittamassa prosessissa. Nationalismi pyrkii yhdistämään kansakunnan jäsenet poliittisesti ja alueellisesti valtiolliseksi organisaatioksi. Kun se on suoritettu, taistelu maan omistamisesta jatkuu….Näin imperialismi ja kansallismielisyys ovat kietoutuneet toisiinsa.”Itse asiassa aggressiivinen kansallismielisyys johtaa aina imperialismiin ja sotaan.

(5) kansallisen puolustuksen turvaaminen:

keisarillisen omaisuuden miehiin ja aineellisiin resursseihin kohdistuva kontrolli vahvistaa huomattavasti keisarillisen vallan kykyä puolustautua sodissa muiden valtioiden kanssa. Kahdessa maailmansodassa Britannia oli hyvin riippuvainen Intiasta ja muista siirtokunnista sotilaiden ja elintärkeiden resurssien hankkimisessa Brittiläisen imperiumin puolustamiseksi.

Britannia käytti 1800-luvulla Afganistania, Irania ja Tiibetiä puskurivaltioina Intian puolustamisessa Venäjää vastaan. Ensimmäisen maailmansodan aikana Ranska veti siirtomaistaan lähes 5 00 000 sotilasta ja 2 00 000 työläistä. Molemmissa maailmansodissa Britannian menestys johtui pitkälti sen kyvystä hyödyntää siirtomaidensa miesvaltaa ja muita voimavaroja.

(6) Ylijäämäväestön oikaisu:

yksi imperialismin tärkeistä motiiveista on ylijäämäväestön sopeuttaminen merentakaisiin siirtomaihin ja alueisiin. Menneisyydessä monet valtiot perustelivat siirtomaahallintopolitiikkaansa sillä, että niiden oli pakko sopeuttaa ylijäämäväestöään. Mussolinin fasismi ajoi avoimesti ” Italian ylijäämämiehistön on lähdettävä maasta.”Näin ollen tarve lähettää ylijäämäväestöä ulkomaille on ollut yksi imperialismin motiiveista.

näiden imperialismin kuuden päämotiivin lisäksi imperialismin motiiveina ovat olleet halu levittää tiettyä uskontoa muualle maapallolle, tarve säilyttää tietty voimatasapaino, halu levittää tiettyä ideologiaa ja halu viedä ideologisia vallankumouksia muihin maihin.

kolme Morgenthaun imperialismin menetelmää:

imperialismin politiikkaan kuuluu pyrkimys kaataa status quo eli imperialistisen kansakunnan ja sen mahdollisten uhrien välisten valtasuhteiden kääntäminen. Tämän saavuttamiseksi imperialistinen kansakunta voi ottaa käyttöön kolme vaihtoehtoista keinoa:

1. Sotilaallinen imperialismi:

ensimmäinen ja karkein menetelmä, jota useimmat kaikkien aikojen valloittajat käyttivät, on ollut sotilaallinen imperialismi. Morgenthaun sanoin: ”ilmeisin imperialismin muinaisin ja myös karkein muoto on sotilaallinen valloitus. Kaikkien aikojen suuria valloittajia ovat olleet myös suuret imperialistit.”

sotilaallinen imperialismi pyrkii valloitukseen suoran sotilaallisen hyökkäyksen avulla. Valloittajia, kuten Hitler; Napoleon, Ludvig XIV, Mussolini ja monet muut käyttivät tätä sotilaallisen valloituksen menetelmää sillä perusteella, että se mahdollisti heidän tavoitteensa saavuttamisen hyvin nopeasti. Mutta itse asiassa tämä menetelmä on erittäin vaarallinen, koska sota on uhkapeliä eikä sen tuloksista voida sanoa mitään.

hyvin usein sotilaallinen imperialismi turvaa kielteiset ja vastakkaiset tulokset. Kansakunta, joka pyrkii turvaamaan imperialismin sotilaallisen valloituksen avulla, joutuu hyvin usein muiden valtioiden imperialisoimaksi. Natsi-Saksa kävi sotaa saavuttaakseen imperialistiset tavoitteensa, mutta samalla se menetti valtansa ja joutui jopa muiden imperialististen valtojen uhriksi.

2. Talousimperialismi:

ylivoimaisen taloudellisen vallan käyttämistä imperialismin tavoitteluun heikkojen ja köyhien valtioiden kustannuksella pidetään imperialismin järkevimpänä menetelmänä. Talousimperialistisen politiikan yhteisenä piirteenä on taloudellisen valvonnan harjoittaminen muihin kansoihin nähden. Taloudellisin keinoin keisarivalta vahvistaa ja valvoo muiden kansojen taloutta ja politiikkaa.

esimerkiksi Keski-Amerikan tasavallat ovat kaikki itsenäisiä valtioita, mutta hyvin pitkälti niiden talouselämä on riippuvainen viennistä Yhdysvaltoihin. Tämä tilanne tekee käytännössä mahdottomaksi sen, että ne harjoittaisivat pitkään minkäänlaista kotimaista tai ulkomaista politiikkaa, jota Yhdysvallat vastustaisi. Brittiläinen imperialismi Intiaa kohtaan alkoi taloudellisista keinoista.

”Öljydiplomatia” on myös taloudellisen imperialismin kirjo. Ulkomaisten investointien, taloudellisen avun, lainojen, monikansallisten yhtiöiden, kaupan ja teknologian-monopolien ja muiden tällaisten keinojen avulla maailman rikkaat ja mahtavat valtiot pakottavat taloudellisen imperialismin Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan köyhiin maihin—kehittyneiden maiden alikehittyneille maille myöntämän taloudellisen avun ja lainojen todellinen tavoite on valvoa niiden talouksia ja siten niiden politiikkaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

alikehittyneet valtiot ovat poliittisesti itsenäisiä sekä oikeudellisesti täysin itsenäisiä valtioita, mutta taloudellisesti nämä ovat edelleen riippuvaisia rikkaista ja kehittyneistä valtioista, joista suurin osa sattuu olemaan perinteisiä keisarillisia valtoja. Tätä poliittisen riippumattomuuden ja taloudellisen riippuvuuden tilannetta on alettu kutsua Uuskolonialismiksi tai Uusimperialismiksi.

3. Kulttuuri-Imperialismi:

siinä missä sotilaallinen imperialismi pyrkii kääntämään valtasuhteet sotilaallisen valloituksen kautta ja taloudellinen imperialismi pyrkii saavuttamaan sen taloudellisen kontrollin avulla, kulttuuri-imperialismi pyrkii muuttamaan vallitsevaa tilannetta ja kääntämään valtasuhteet ihmisten mieliä valvomalla. Se pyrkii hallitsemaan muita kansoja korostamalla niihin keisarivallan kulttuurin, ideologian ja elämäntavan ylemmyyttä.

kulttuuri-imperialismi on ovela keino, psykologinen keino laajentaa valtiovaltaa vaikuttamalla muihin taivuttelun ja propagandan keinoin keisarivallan kulttuurin ja ideologian ylivertaisuuteen.

tähän imperialismin menetelmään ei liity sotilaallisen voiman tai taloudellisen painostuksen käyttöä, mutta samalla se on erittäin tehokas ja kestävästi menestyksekäs imperialismin tavoitteen saavuttamisessa. Morgenthaun sanoin: ”kulttuuri-imperialismi on hienovaraisin ja, jos se onnistuisi yksin, imperialistisista politiikoista onnistunein.”

Yhdysvaltain politiikka, jossa painotetaan muille kansoille vapauden, vapaan yritteliäisyyden ja liberaalin demokratian arvoa, on itse asiassa hienovarainen tapa vaikuttaa muihin kansoihin Yhdysvaltain vallan hyväksi kansainvälisissä suhteissa.

argumentit imperialismin/kolonialismin puolesta:

1. Luonnollinen prosessi:

monet imperialismin kannattajat perustelevat sitä luonnollisena politiikkana, joka perustuu sosiaalisen evoluution luonnonlakeihin: ”taistelu olemassaolosta”, ”vahvimman eloonjääminen” ja ”tahto selviytyä ja hallita.”Näiden lakien perusteella jokainen keisarillinen valta puolustaa luontaista oikeuttaan olla yhä voimakkaampi ja hallita heikompia. Fasistidiktaattori Mussolini perusteli sota-ja imperialismipolitiikkaansa näillä periaatteilla.

2. Sosiologinen perustelu:

imperialismin puolesta on väitetty, että jokaisella kansakunnalla on velvollisuus tyydyttää väestönsä tarpeet ja edut. Jatkuvasti kasvavan väestön vuoksi on välttämätöntä, että valtio etsii uusia alueita turvaamaan välttämättömät resurssit, raaka-aineet ja markkinat kansansa hyvinvoinnin edistämiseksi.

3. Taloudellinen perustelu:

imperialismin kannattajat perustelevat sitä edelleen taloudellisilla syillä. Sitä pidetään arvokkaana keinona kanavoida ylijäämätavarat sekä turvata raaka-aineet ja markkinat ulkomailla. Imperialismia puolustetaan ihanteellisena keinona taloudellisesti takapajuisen kansan kohottamiseksi. Siihen liittyy kehittyneiden ja takapajuisten kansojen välisen taloudellisen yhteistyön käsite. Imperialismi mahdollistaa sen, että siirtomaiden ihmiset voivat nauttia teollisen ja teknologisen edistyksen eduista, Kun he ovat yhteydessä keisarilliseen voimaan.

4. Uskonnollinen perustelu:

rasistinen argumentti imperialismin puolesta on ollut, että ”valkoisen ihmisen”, joka on ylempi ja kehittyneempi ihminen, velvollisuus on auttaa muihin rotuihin kuuluvia ihmisiä kehittymään. Imperialismin kannattajat väittävät, että valkoisen rodun moraalinen velvollisuus—”eurooppalaisten” – on ryhtyä kohottamaan takapajuista ja alempiarvoista kansaa.

monet imperialismia kannattavat teoreetikot toteavat edelleen, että kolonisoidessaan ja imperialisoidessaan Afrikkaa, Aasiaa ja muita maailman osia eurooppalaiset itse asiassa täyttivät moraalisen velvollisuutensa. Ei-valkoisten rotujen velvollisuus oli hyväksyä valkoisen miehen ’isoveljellinen huolenpito’ ja ’hyväntahtoinen hallinto’. Heidän uskontonsa levittäminen valtakunnan eri osiin on keisarivallan uskonnollinen velvollisuus.

5. Hallinnolliset perustelut:

toinen argumentti imperialismin puolustamiseksi on ollut, että se toimii siirtomaiden poliittisen yhtenäisyyden välineenä. Imperialismi edistää siirtomaiden ihmisten poliittista vahvistumista ja heräämistä. Väitetään, että siirtomaiden ihmiset voivat tulla poliittisesti tietoisiksi oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan vain erittäin sivistyneiden ja poliittisesti kehittyneiden keisarivallan ihmisten seurassa.

imperialismin tarkoituksena sinänsä on valmistaa siirtokuntien kansaa tulemaan itsevarmaksi ja itsestään riippuvaiseksi. Se on järjestelmä, jonka avulla siirtokuntien takapajuisille ihmisille annetaan elintärkeää koulutusta hallinnossa ja hallinnossa.

6. Rauhanargumentti kannattaa imperialismia:

lopulta imperialismin kannattaja perustelee sitä kansainvälisyyden, rauhan ja universaalin veljeyden välineenä. Kun ihmiset elävät imperiumin osina, eri siirtokuntien ihmiset kehittävät yhteenkuuluvuuden ja kumppanuuden tunnetta. Se juurruttaa heidän keskuuteensa kansainvälisyyden ja veljeyden hengen.

imperialismi vahvistaa rauhaa saamalla ihmiset nousemaan kapean nationalismin ja nurkkakuntaisuuden yläpuolelle. C. D. Bernsin sanoin ” imperialismi murtaa kyläpolitiikan kapeuden ja johtaa kansainvälisyyteen ja veljeyteen.”

argumentit imperialismia/kolonialismia vastaan:

imperialismia puoltavat argumentit esittävät sen virheellisesti ja objektiivisesti ideaalisena järjestelmänä. Nämä väitteet ovat todellisuudessa tulosta värillisestä näkemyksestä imperialismin puolesta. Mikään logiikan määrä ei voi koskaan oikeuttaa imperialismia luonnollisena ja hyvänä asiana.

imperialismi on pahuus, joka on ollut lähes kaiken muun kansainvälisissä suhteissa esiintyvän pahuuden lähde. Se on epäinhimillinen, liberaalien ja demokratian vastainen periaate, jonka todellinen perusta sattuu olemaan voimakkaiden kansojen itsekkyys. Keisarillisen vallan todellinen motiivi on hyödyntää ja tuhota alkuperäisasukkaiden elämää, resursseja ja kulttuuria oman kansan itsekkyyden ja egon tyydyttämiseksi.

1. Imperialismi on epäinhimillistä:

imperialismi on ihmisvastaista, koska se oikeuttaa ihmisen ja ihmisen välisen luonnottoman ja syrjivän eriarvoisuuden. Se olettaa väärin valkoisen rodun paremmuuden ja kaikkien muiden rotujen alemmuuden. Se ei juurikaan kunnioita riippuvaisten ihmisten oikeuksia ja vapauksia. Valkoisen miehen taakan kaltaisten periaatteiden nimissä se pyrkii loukkaamaan siirtomaiden ihmisten ihmisoikeuksia ja vapauksia.

2. Imperialismi on Antiliberaalia:

imperialismi on antiliberaalia, koska se oikeuttaa alkuperäisasukkaiden alistamisen keisarillisille isännilleen. Se on niin sanottu tavoite-siirtokuntien ihmisten kohottaminen ja hyvinvointi – on savuverho ja verho, jonka tarkoituksena on peittää imperialistien itsekäs, itsevaltainen ja autoritaarinen politiikka.

3. Imperialismi on demokratian vastaista:

imperialismi on demokratian vastaista, koska sen perustana on epätasa-arvo imperialistisen kansan ja imperialismin uhrien välillä. Se on huijausta, jolla teeskennellään ruokkivansa siirtomaiden itsehallintoa ja demokratiaa, mutta siihen liittyy todellisuudessa kaikkein pahinta autoritaarisuutta.

4. Imperialismi on riiston, ryöstön ja ryöstön järjestelmä:

imperialismi on siirtomaiden järjestäytyneen riiston järjestelmä. Se ei koskaan auta siirtokuntien väestöä kehittymään. Sen sijaan se auttaa aina keisarillisia herroja hyötymään alamaistensa kustannuksella. Imperialismin vallitessa siirtomaiden voimavaroja ja teollista potentiaalia ei yritetä kehittää.

keisarivalta on kiinnostunut vain siirtomaidensa resurssien hyödyntämisestä omaksi hyödykseen. Britit käyttivät Intian luonnonvaroja täysin hyväkseen itsekkäitten etujensa hyväksi.

imperialismi pyrkii aina vulgarisoimaan ja hyödyntämään alkuperäiskulttuuria itsekkäiden etujensa ajamiseen. Britannian hallitsijat käyttivät hyväkseen Intian etnistä moniarvoisuutta pitääkseen valtakuntansa koskemattomana. Hajota ja hallitse harjoitettiin vähemmistöjen suojelun nimissä.

itse asiassa imperialismi luo luonnotonta epätasa-arvoa, ja noudattamalla hajota ja hallitse-periaatetta se yrittää pirstoa kansakunnan pieniksi ”kansakunniksi” ja siten säilyttää niiden hallinnan.

imperialismi on sellaisenaan luonteeltaan ja laajuudeltaan luonnostaan paha järjestelmä. Se on kirous, eikä siinä ole mitään hyvää tai hyväntahtoista. Historia tukee tätä havaintoa. Eurooppalaiset imperialistit käyttivät avoimesti ja alastomasti hyväkseen Aasian ja Afrikan maiden ihmisiä, resursseja ja rikkauksia eivätkä tehneet käytännössä mitään niiden hyvinvoinnin hyväksi.

onneksi 1900-luvulla imperialismin ja kolonialismin vastaiset voimat sekä kansalliset vapautusliikkeet onnistuivat saamaan imperialismin ja kolonialismin likvidoitumaan kansainvälisistä suhteista. Maailma todisti, että suuri määrä suvereeneja itsenäisiä valtioita syntyi tervetulleena kaikkialla maailmassa.

Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan nousu tapahtui ja se antoi uuden ilmeen ja suuntauksen kansainvälisiin suhteisiin. Tällaista myönteistä kehitystä seurasi kuitenkin uuden imperialismin ja uuskolonialismin ilmaantuminen kansainvälisiin suhteisiin.