in our single-center study, the effect of age on outcome in 186 patients which conducted Carg and CAE was considered. Potilaat jaettiin kahteen Alle 70-vuotiaiden ja vähintään 70-vuotiaiden ryhmään. Näitä kahta ryhmää verrattiin niiden demografisten, pre-, intra-ja postoperatiivisten tietojen osalta. Näiden kahden potilasryhmän välillä ei ollut merkitseviä eroja suhteessa tietoihin ennen leikkausta ja leikkauksen aikana, eikä 30 päivän kuolleisuuteen eikä lyhytaikaisiin merkittäviin sydän – ja aivoverenkiertohäiriöihin.
optimaalisesta kirurgisesta lähestymistavasta (samanaikainen tai vaiheittainen) vaikeaa kaulavaltimon ja sepelvaltimon ahtaumaa sairastavien potilaiden hoidossa käydään edelleen kiistanalaista keskustelua. Lisäksi väestön iän kasvaessa on kliinisesti tärkeää selvittää, onko leikkauksen jälkeinen aivohalvauksen ja kuoleman riski korkea-ikäisillä potilailla suurempi kuin nuoremmilla potilailla.
laajemmassa analyysissä, Brott et al. . arvioitiin 2502 potilaan tuloksia 117 keskuksessa Crest-tutkimuksen puitteissa 6 kuukauden välein jopa 10 vuoden ajan. Nämä potilaat (69, 0 ± 8, 9 vuotta) oli satunnaistettu stenting-tai endarterectomiaan. Brott ym. potilasryhmien välillä ei havaittu merkittävää eroa periproseduraalisen aivohalvauksen, sydäninfarktin tai kuoleman ja sitä seuranneen ipsilateraalisen aivohalvauksen riskin suhteen. Myöskään prosessin jälkeisen ipsilateraalisen aivohalvauksen määrä ei eronnut ryhmien välillä.
Feldman ja kollegat vertailivat kolmen kaulavaltimon revaskularisaation suuntauksia ja tuloksia saman sairaalahoidon aikana: 1) yhdistetty ohitusleikkaus ja CEA, 2) vaiheittainen CEA ja ohitusleikkaus, ja 3) vaiheittainen CAS ja ohitusleikkaus. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 22 501 potilasta. Näistä potilaista 15% oli samanikäisiä / yli 80-vuotiaita. Suurempi määrä potilaita (15 402, 68, 4%) sai yhdistetyn ohitusleikkauksen ja CAE: n, joita seurasivat vaiheittainen ohitusleikkaus ja CEA (6297, 28, 0%) ja vaiheittainen ohitusleikkaus ja CAS (802, 3, 6%). Aivohalvauksen riski oli pienempi ensimmäisen ja toisen ryhmän potilailla verrattuna kolmannen ryhmän potilaisiin. Mukautettu kuoleman tai aivohalvauksen riski oli samanlainen 3 ryhmässä.
Sharma ym. teki meta-analyysin 12 tutkimuksesta, joissa verrattiin varhaisia tuloksia ohitusleikkauksen ja CAE: n synkronisesta ja vaiheittaisesta lähestymistavasta. Näissä tutkimuksissa oli mukana yhteensä 17 469 potilasta yhdistetyssä lähestymistavassa ja 7552 potilasta vaiheittaisessa lähestymistavassa. Tutkitut päätetapahtumat olivat varhainen kuolleisuus, vakava aivohalvaus ja merkittävä postoperatiivinen sairastuvuus, sydäninfarkti ja aivohalvaus sekä yhdistetty varhainen kuolleisuus tai aivohalvaus. Varhaisia tapahtumia verrattiin käyttäen riskisuhteiden yhdistettyjä estimaatteja (random effects model) käyttäen käänteisvarianssimenetelmää. Yhdistetyssä analyysissä ei havaittu eroja varhaisen kuolleisuuden (p = 0, 27), postoperatiivisen aivohalvauksen (p = 0, 07), varhaisen kuolleisuuden tai aivohalvauksen (P = 0) välillä.11), ja yhdistetty päätetapahtuma sydäninfarkti tai aivohalvaus (p = 0, 2) näiden kahden lähestymistavan välillä.
tulokset Brott et al., Feldman ja kollegat ja Sharma et al. periproseduraalisen aivohalvauksen riskin osalta sydäninfarkti on linjassa esitettyjen tulosten kanssa.
retrospektiivisessä yhden keskuksen tutkimuksessa, Wang et al. tarkistetaan kliiniset tiedot octogenarians ja nuorempien potilaiden tutkia yhteyttä ikä ja tulos. Wang ym. ilmoitti, että oktogeeneja kutsutaan yhä useammin elektiivisiin sydänleikkauksiin, joissa on enemmän yhdistettyjä toimenpiteitä (läppä ja ohitusleikkaus tai useita venttiilejä) verrattuna nuorempiin potilaisiin (p < 0, 001). Oktogeenien 30 päivän, 1 vuoden ja 5 vuoden kuolleisuus oli vastaavasti 3, 7%, 10, 8% ja 29, 0%. Oktogenaareilla oli suurempi mukautettu 30 päivän (P = 0, 018) ja 1 vuoden kuolleisuus (p < 0, 001) verrattuna nuorempaan ryhmään. Oktogenaareilla oli pidempi leikkauksen jälkeinen oleskelu teho-osastolla ja sairaalassa, ja korkeampi teho-osaston takaisinottoprosentti (p < 0, 001). Monimuuttujan säätelyn jälkeen yli 80-vuotias oli itsenäinen kuoleman ennustaja 30 päivän ja 1 vuoden kohdalla. Toisin kuin Wang et al. Emme löytäneet potilasryhmiemme välillä eroja, jotka koskivat leikkauksen jälkeistä oleskelua teho-osastolla ja sairaalassa sekä 30 päivän kuolleisuutta. Mutta vuoden, 3 vuoden ja 5 vuoden eloonjäämisluvut olivat merkittävästi alhaisemmat vanhusryhmässämme.
Alexander ym. tarkasteltiin sairaalakuolleisuuden ennustajia oktogenaareilla verrattuna nuorempien potilaiden ennustajiin, joille tehtiin sydänleikkaus 22 keskuksessa. Alexander ym. raportoitu, että octogenarians läpikäymässä sydänleikkauksessa oli vähemmän oheissairauksia, mutta suurempi taudin vakavuus ja leikkaus kiireellisyys kuin nuoremmilla potilailla. Oktogenaareilla oli merkittävästi suurempi kuolleisuus sairaalassa sydänleikkauksen jälkeen kuin nuoremmilla potilailla: eristetty ohitusleikkaus (8, 1% vs. 3, 0%), ohitusleikkaus ja aorttaläpän korvaaminen (10, 1% vs. 7, 9%), ohitusleikkaus ja mitraaliläpän korvaaminen (19, 6% vs. 12, 2%). Lisäksi oktogenaareilla oli kaksi kertaa enemmän postoperatiivisia aivohalvauksia ja munuaisten vajaatoimintaa. Ennen leikkausta OHITUSLEIKKAUSKUOLLEISUUTTA ennustavat kliiniset tekijät olivat hyvin iäkkäillä potilailla melko samanlaisia kuin nuoremmilla potilailla. On huomattava, että iäkkäillä potilailla, joilla ei ollut merkittävää oheissairautta, oli pienempi sairaalakuolleisuus ohitusleikkauksen jälkeen (4, 2%) kuin potilailla, joilla oli yhdistetty ohitusleikkaus ja aorttaläpän tekonivelleikkaus (7%) ja yhdistetty ohitusleikkaus ja mitraaliläpän tekonivelleikkaus (18, 2%). Iäkkäillä potilasryhmällämme oli huomattavasti suurempi tilapäinen dialyysi, veren tyhjennys, uudelleenintubaatio ja trakeotomia. Tietomme vahvistavat tulokset Alexader et al. sairauden vakavuuden ja kirurgisen kiireellisyyden suhteen iäkkäillä potilasryhmillä.
Ohira ym. tutkittu yhteys ikä ja sekä lyhyen ja pitkän aikavälin tuloksia jälkeen off-pumppu CABG. He jakoivat potilaat 3 ryhmään: iältään < 65-vuotiaat (nuoret), 65-74-vuotiaat (varhaiset vanhukset) ja > 75-vuotiaat (myöhäiset vanhukset), ja analysoivat heidän kliiniset tutkimuksensa jälkikäteen. Sairaalakuolleisuus oli samaa luokkaa ryhmien välillä. Logistisessa regressioanalyysissä merkittävien komplikaatioiden ennustamisen riskitekijänä käytettiin New York Heart Associationin (NYHA) luokitusta (P = 0, 001), ei ikää ja ennen leikkausta tehtyä sydäninfarktia. 10 vuoden arvioidut sydänkuolemat ja sydäntapahtumat eivät poikenneet merkitsevästi ryhmien välillä. Monimuuttujaisissa Cox-malleissa itsenäisiä sydäntapahtumia ennustavia riskitekijöitä olivat NYHA-luokitus ja ejektiofraktio, mutta ei ikä. Ohira ym. ilmoitettu, että leikkausikä ei vaikuta lyhyt-eikä pitkäaikaisiin sydänvaikutuksiin ohitusleikkauksen jälkeen.
