yhä useammat kliiniset havainnot viittaavat siihen, että sienet ovat yleistymässä ylähengitysteiden allergisten sairauksien, kuten astman, sekä muiden sairauksien, kuten sepsiksen, aiheuttajaksi, joka on mahdollisesti hengenvaarallinen sairaus, joka johtuu elimistön vasteesta infektioon. Tri David B. Corry selittää, että sieni-infektiot, jotka aiheuttavat hengitystieallergisia sairauksia ja verenmyrkytyksen, on yhdistetty suurentuneeseen dementiariskiin myöhemmin.

”nämä havainnot, jotka yhdistävät sieni-infektiot neurologisiin häiriöihin, johtivat meidät tutkimaan mahdollisuutta, että sieni voi aiheuttaa aivoinfektion, ja jos näin on, seurauksia, jotka johtuvat tällaisesta infektiosta”, sanoi Corry, joka on lääketieteen immunologian, allergia-ja reumatologian professori ja Baylor College of Medicinen patologian professori.

tutkijat aloittivat tutkimuksensa kehittämällä hiirimallin tavallisen hiivan C. albicans-bakteerin aiheuttamasta matala-asteisesta sienitulehduksesta, joka ei aiheuttaisi vakavaa sairautta, mutta saattaisi vaikuttaa aivojen toimintaan. He testasivat useita annoksia ja tyytyivät lopulta yhteen 25 000 hiivan annokseen.

he pistivät C. albicans verenkiertoon hiiriä ja olivat yllättyneitä huomatessaan, että hiiva voi ylittää veri-aivoesteen, vankka suojaava mekanismi aivot käyttää sulkea pois kaikenlaisia suuria ja pieniä molekyylejä, sekä useita mikro-organismeja, jotka voivat mahdollisesti vahingoittaa aivoja.

”ajattelimme, että hiiva ei pääse aivoihin, mutta se pääsee”, sanoi Corry, joka on myös Dan L Duncan Comprehensive Cancer Centerin jäsen. ”Hiiva laukaisi aivoissa mikroglian, erään immuunisolutyypin, toiminnan. Soluista tuli hyvin aktiivisia hiivan ’syömisessä ja sulattamisessa’. Ne tuottivat myös useita molekyylejä, jotka välittivät tulehdusreaktion, joka johti hiivojen sieppaamiseen aivojen raetyyppisen rakenteen sisään. Kutsuimme sitä sienen aiheuttamaksi gliaaliseksi granuloomaksi eli FIGG: ksi.”

C. albicans and Alzheimer ’ s disease

Corry kollegoineen testasi myös eläinten muistia sekä hiivatartunnan saaneilla että tartuttamattomilla hiirillä. He havaitsivat, että tartunnan saaneilla hiirillä oli heikentynyt avaruudellinen muisti, joka kääntyi, kun infektio hävisi.

hiiret selvisivät hiivatulehduksesta noin 10 päivässä; mikroglia pysyi kuitenkin aktiivisena ja Figgit säilyivät hyvin tämän pisteen yli, ainakin päivään 21. Kiinnostavasti figgien muodostuessa periferiaan kerääntyi amyloidisia esiasteproteiineja ja figgsin keskustaan kerääntyneiden hiivasolujen ympärille amyloidisia beetamolekyylejä. Nämä amyloidimolekyylit löytyvät tyypillisesti muistolaatoista, jotka ovat Alzheimerin taudin tavaramerkki.

”nämä havainnot viittaavat siihen, että sienten rooli ihmisen sairaudessa menee mahdollisesti paljon pidemmälle kuin allerginen hengitystiesairaus tai sepsis”, Corry sanoi.

tulokset saivat pohtimaan mahdollisuutta, että joissain tapauksissa myös sienet voisivat olla mukana kehittämässä kroonisia neurodegeneratiivisia häiriöitä, kuten Alzheimerin, Parkinsonin ja MS-taudin. Tutkimme parhaillaan tätä mahdollisuutta.”

” näistä syistä, jos ymmärrämme paremmin, miten immuunijärjestelmämme suhtautuu tällaiseen jatkuvaan uhkaan ja mitkä ovat immunologisen haarniskamme heikkoudet, joita esiintyy ikääntymisen salliessa sienitaudin juurtua, niin todennäköisesti lisäämme mahdollisuuksia löytää keinoja taistella vastaan”, Corry sanoi.

Kiinnostaako lukea kaikki teoksen yksityiskohdat? Etsi se Nature Communications.

muita tähän työhön osallistuneita kirjailijoita ovat Yifan Wu, Shuqi Du, Jennifer L. Johnson, Hui-Ying Tung, Cameron t Landers, Yuwei Liu, Brittany G. Seman, Robert T. Wheeler, Mauro Costa-Mattioli, Farrah Kheradmand ja Hui Zheng. Kirjoittajat ovat sidoksissa yhteen tai useampaan seuraavista laitoksista: Baylor College of Medicine, Michael E. DeBakey VA Center for Translational Research on Inflammatory Diseases ja Mainen yliopisto.

tätä työtä tukivat Yhdysvaltain National Institutes of Health (Apurahat P30684 AI036211, P30 CA125123, S10 RR024574, T32AI053831, R01HL117181, R01 AI135803 ja R41AI124997) ja VA Office of Research and Development (apuraha 5I01BX002221).