rakastan vanhoja elokuvia! On ihanaa päästä kurkistamaan, millaista elämä olisi voinut olla ennen kuin meistä tuli niin teollistuneita kansakuntana. Minua on aina kiehtonut se, miten koko kaupunki näytti odottavan Maakuntamessuja. Koko perhe lastasi kärryihin parhaat eläimensä, täkit ja äidin kuuluisat piirakat. Odotus oli niin sakeaa, ettei ruudun jännitykseen voinut olla tarttumatta. Päivä oli täynnä kyytejä, kiinnostavia kohteita ja makeita herkkuja lapsille. Naiset ottivat sijoituksensa kotimaan taidekilpailuissa erittäin vakavasti. Ja miehet nauttivat vähän pelaamisesta rattikelkkailussa. En tiedä, kuinka historiallisesti tarkkoja nuo elokuvat ovat, mutta nostalgia siitä, että jokainen ottaa päivän pois heidän uskomattoman kovasta työstään tulla yhteen toveruuden, hauskan ja ystävällisen kilpailun vuoksi, saa aina hymyn huulilleni.

joten tänä vuonna keräsimme lasten kanssa luomuksemme ja lähetimme ne näytille ja pääteltäviksi paikallisiin maakuntamessuihimme. Merkintä osa oli hieman ikävä-täyttämällä mitä tuntui olevan 100 tunnisteet ja seisoo jonossa useita kertoja neljä lasta lähettää meidän kohteita oikea luokat. Pidän tätä kuitenkin suurelta osin kokemuksen puutteena. Meillä on suunnitelma ensi vuonna! Ja, lauantaiaamuna, kun kävelimme ympäri perhe nähdä meidän herkkuja esillä ja löytää joitakin niistä nauhat (ja jopa rahapalkintoja), se oli täysin sen arvoista! Lapset olivat innoissaan nauhoistaan, ja kaikilla on suunnitelmia tulla takaisin ensi vuonna entistä parempien merkintöjen kera–myös kaneilla ja kanoilla!

tuona aamuna kilpailin myös kastikekastikkeessa ja Towhead näytti munansa. Olimme molemmat tyytyväisiä tuloksiin.

minun on myönnettävä, että voitto merkitsi minulle aika paljon. Ennen kaikkea haluan olla taitava perheenemäntä, mutta kasvoin sukupolvessa, joka ei oikein arvostanut noita taitoja. Vuosien ajan minkään tekeminen ilman reseptiä pelotti minua-erityisesti kastikkeen! Luota minuun. Jos olisit nähnyt epäonnistumisiani avioliittoni alkuvuosina, ymmärtäisit.

joka tapauksessa, vuosia sitten luin erään kotitalousopettajan kirjoittaman lehtijutun. Hän jakoi kastikereseptin, jota hän on opettanut oppilaille yli 25 vuotta. On jopa vaihtoehto jäädyttää keitetyt makkara ja jauhot, sitten vain lisätä maitoa ja kokki nopea aamiainen! Nykyään en stressaa mittauksista niin paljon, mutta perusidea on silti sama. Toivottavasti nautit tästä reseptistä yhtä paljon kuin minä. 🙂

• ½ paunan makkara
• 6 rkl jauhoja

kuppia maitoa