no, olen kova Cowboy, joka elää Cowboy-aikoina.
Wiggy, wiggy, scratch, yo, yo, bang, bang.
minä ja Artemus Clyde frog pelastamme Salma Hayekin isolta metallihämähäkiltä.
a wiggy Wiggy Wiggy
Fresh cowboy from the west side
Wiggy wiggy scratch yo Yo bang bang
Me and Artemus Clyde frog go save Salma frog polly prissy pants
Go down to, well … rumpletumpskin

Yes, this is the second post I ’ ve got from a single song. Yksi asia, joka todella iski minua kuunnellessani ”sikoja (kolme heistä)” oli lause otsikossa. Olin kuullut sen ennenkin ja tiesin heti, mistä.

se oli South Parkin hahmon Eric Cartmanin iskulause, joka esiintyi ensimmäisen kerran, uskoakseni, klassikkojaksossa ”Kissaorgiat” ja esiintyi myöhemmin joissakin muissa jaksoissa. Kun näin ensimmäisen kerran ”Cat Orgyn” vuonna 1999, en tiennyt, että lause oli Pink Floydin kappaleesta. Koska Cartman oli pukeutunut Will Smithin hahmoksi vuoden 1999 Hollywood-flopista Wild Wild West, oletin sen olevan tuosta elokuvasta.

kuinka väärässä olinkaan. Halusin silti varmistaa, että se esiintyy ensimmäisen kerran Pink Floydin biisissä, eikä bändi ota sitä jostain muualta. Se on niin outo ilmaisu, epätavallisen jäsennelty, ja ilman selvää merkitystä (ilman kontekstia), että ajattelin ehkä sillä oli rikkaampi historia.

mutta ei, se luotiin kappaletta varten. Ajattelin sitä silti, koska olin utelias siitä, että useimmat kysymykset siitä verkossa olivat sen rakenteesta. Miksi olet teeskentelijä etkä teeskentelijä?

yksinkertaisin ja oikea vastaus on, että se on runollista kieltä, ja epätavallinen rakenne on taiteellista vaikutusta varten. Luulen, että useimmat äidinkielenään puhuvat tunnistaisivat sen. Mikä on hyvä asia, mutta mitä on runollinen kieli?

on riimit selvästi, ja relatedly, rytmi ja mittari. Totta kai ne ovat tarpeen, jotta runous saa musikaalisuutensa. Sitten on muita näkökohtia runollinen kieli kuten metafora, vertauksia, assonance, alliteration jne.

joten mikä, tarkalleen ottaen, on runollista charadesta sinä olet?

siinä on varmasti kiinnostavampi rytmi kuin You ’ re a charade. Jälkimmäinen nousee vain lopussa, mutta charade you are on vuorotellen painotettu ja painoton tavuja, kuten Shakespearen suosima iambic pentametri.

mutta ennen kaikkea se on vain… erilaista. Se on mielenkiintoinen ja merkittävä puhtaasti uutuutensa vuoksi. You ’ re a farade on kieliopillisesti ja syntaktisesti oikein, mutta se tekee siitä myös tylsän. Sanojen muuttaminen silloin tekee niistä luonnostaan mielenkiintoisempia. Vaikka se on vielä niin kauan kuin varmistamme, että syntaksi on yhä looginen. Se ei toimisi, jos emme laittaisi sinua ennen are: are charade you, esimerkiksi, kuulostaa oudolta. Ja meidän on myös otettava huomioon, että charade you are on että miellyttävä mittari sen vuorotellen painotettu tavuja.

ehkä se onkin sen avain: sanojen uudelleenjärjestely on yksinkertaista, mielenkiintoa herättävää uutuutta, mutta Yodan tavoin siinä on silti oltava jotain järkeä, kun ei täysin heitetä syntaksia ikkunasta ulos, ja sen on silti kuulostettava mukavalta hyvällä rytmillä. Kuten moni muukin suuri taide, se on tasapaino innovaatioiden ja vanhojen temppujen välillä, jotka aina toimivat.

tai kuten Will Smith kerran sanoi:

Uh, wickey wild wild
Wickey wild
Wickey wild, wicky Wicky wild wild west,
Jim West, desperado, rough rider
no you don ’ t want nada.

melko.