Gramnegatiiviset bakteerit

Suosituslukema: lepakot ja virukset | Lymen tauti | Alphaherpesvirukset

Lähetä Artikkeli Kurrille. Issues Mol. Biol.

Gramnegatiiviset bakteerit ovat bakteereja, jotka eivät säilytä Gramvärjäysprotokollassa kideviolettia väriainetta. Gramnegatiiviset bakteerit näyttäytyvät siis punaisina tai vaaleanpunaisina gramvärjäysmenetelmän jälkeen vastapainon (esimerkiksi safraniini) vaikutusten vuoksi.

Gram-tahra

mikrobiologiassa bakteerien visualisointia mikroskooppisella tasolla helpottaa tahrat, jotka reagoivat joidenkin solujen aineosien kanssa, mutta eivät toisissa. Tällä tekniikalla bakteerit luokitellaan joko grampositiivisiksi tai gramnegatiivisiksi niiden värin mukaan Hans Christian Gramin alun perin kehittämän erityisen värjäysmenetelmän mukaisesti. Grampositiiviset bakteerit näyttävät tummansinisiltä tai violeteilta, koska Gram-värjäysmenettelyn jälkeen syntyy kristallivioletti tahra; Gramnegatiiviset bakteerit, jotka eivät pysty säilyttämään kideviolettia tahraa, ovat vastapainon (yleensä safraniini) vuoksi punaisia tai vaaleanpunaisia.

syy bakteerien grampositiivisuuteen tai Gramnegatiivisuuteen johtuu niiden solukuoren rakenteesta. (Solukuori määritellään solukalvoksi ja soluseinäksi sekä uloimmaksi kalvoksi, jos sellainen on olemassa.) Esimerkiksi grampositiiviset bakteerit säilyttävät kidevioletin soluseinän peptidoglykaanin määrän vuoksi. Voidaan siis sanoa, että Gram-stain-menetelmä jakaa bakteerit kahteen laajaan luokkaan solukuoren rakenteellisten erojen perusteella.

gramnegatiivisten bakteerien solukuori

Gramnegatiivisessa solukuoressa on lisäksi ulompi kalvo, jonka muodostavat ulkoympäristöön kohdistuvat fosfolipidit ja lipopolysakkaridit. Lipopolysakkaridien erittäin varautunut luonne aiheuttaa yleisen negatiivisen varauksen Gramnegatiiviseen soluseinään. Ulomman kalvon lipopolysakkaridien kemiallinen rakenne on usein ainutlaatuinen tietyille bakteerikannoille (ts. alalaji) ja on vastuussa monista näiden kantojen antigeenisistä ominaisuuksista. Monet Gramnegatiiviset bakteerilajit ovat patogeenisiä. Tämä patogeenisuus liittyy usein Gramnegatiivisen solukuoren lipopolysakkaridikerrokseen (LPS).

Mycobacterium

Mycobacterium on Aktinobakteereihin kuuluva suku, josta on saanut oman sukunsa Mycobacteriaceae. Mykobakteereilla on solukuori, joka ei ole tyypillinen Gram-positiivisille tai Gramnegatiiveille. Mykobakteerin solukuori ei koostu Gramnegatiivisille bakteereille ominaisesta ulkokalvosta, vaan siinä on merkittävä peptidoglykaani-arabinogalaktaani-mykolihapposeinämärakenne, joka muodostaa ulkoisen läpäisevyyden esteen.

Gramnegatiivisille bakteereille

Gramnegatiivisille bakteereille ominainen solukuorirakenne on hyvin erilainen kuin grampositiivisille bakteereille. Gramnegatiivisilla bakteereilla on sytoplasmakalvosto, ohut peptidoglykaanikerros ja ulompi kalvo, joka sisältää lipopolysakkaridia. Sytoplasmakalvoston ja ulomman kalvon välissä on tila, jota kutsutaan periplasmiseksi tilaksi tai periplasmaksi. Periplasmisessa tilassa on peptidoglykaaniketjujen löyhä verkosto, jota kutsutaan peptidoglykaanikerrokseksi.

Salmonella: from Genome to Function
Acinetobacter Molecular Biology
The Cyanobacter: Molecular Biology, Genomics and Evolution
Helicobacter pylori: Molecular Genetics and Cellular Biology
Legionella: Molecular Microbiology
Neisseria: Molecular Mechanisms of Patogenesis
Pasteurellaceae: Biology, Genomics and Molecular Aspect
Pseudomonas: Genomics and Molecular Biology
Pathogenic Treponema: Molecular and Cellular Biology
Vibrio cholerae: Genomics and Molecular Biology
Plant Pathogenic Bacteria: Genomiikka ja molekyylibiologia
bakteeri, maitovalmisteet,
biopolymeerien Mikrobituotanto
mikrobiologian kirjat