Caleb Caudle ei muuttanut Winston-Salemista Nashvilleen viime vuonna menestyäkseen laulaja – lauluntekijänä, kuten monet ovat tehneet ennen häntä. Seitsemän studioalbumia vyöllään ja kansallinen maine parantaa kehut Rolling Stone ja National Public Radio, hän oli jo indie menestystarina. 35-vuotias ei ollut myöskään vieras Musiikkikaupungissa, jossa hän oli vuosien ajan vieraillut, soittanut ja viljellyt musiikillisia ystävyyssuhteita.
vain päiviä sen jälkeen, kun Caudle ja hänen vaimonsa asettuivat uuteen kotiinsa, hän ja osa hänen Nashville-verkostostaan vietti viikon levyttäen kuuluisalla Cash Cabinilla läheisessä Hendersonvillessä, Tennissä. Johnny Cashin vuonna 1978 rakentama retriitti-ja vierastalo muutettiin vähitellen täysimittaiseksi äänitysstudioksi, jota operoi poika John Carter Cash ja joka oli täynnä perheen soittimia ja muistoesineitä. Dennis Crouch, basisti, joka ankkuroi ”O Brother, Where Ar Thou?”soundtrack, Caudle ja hänen yhteistyökumppaninsa loivat vuonna 2020 julkaistun ”Better Hurry Up.”Hillityllä groovella, joka tuo mieleen J. J. Calen tai Dire Straitsin ja Verhoillut 1970-luvun kantrimusiikin äänimaisemat, Caudle laulaa viekkaalla, intiimillä äänellä inspiraatiosta, korruptiosta, pelastuksesta ja itsemääräämisoikeudesta. Se on ollut hänen uransa myydyin ja arvostelluin albumi.
Caudle varttui Germantonissa, N. C.: ssä, vajaan tunnin ajomatkan päässä Winston-Salemista pohjoiseen. Hän oli skeittaava lapsi, jonka esiintymiselämä alkoi punk Rockissa noin 15-vuotiaana, mutta laaja-alaisen musiikin nälkä avasi hänen tiensä Americanaan. Lukion jälkeen Winston-Salemista tuli hänen tukikohtansa, josta oli kiertotie New Orleansiin. Siellä hän sai päähänsä riippuvuuden / alkoholiongelman, joka johti toipumiseen ja uudistumiseen, mukaan lukien avioliitto, ja lopulta muuttoon Nashvilleen.
kuten kaikki hänen kollegansa, Caudle on jumissa kotona nyt, riistetty paitsi touring tulot hän riippuu, mutta myös jatkuvaa liikettä hän sopeutunut viimeisten 10 vuoden aikana. Tänä kesänä Caleb puhui tupakkamuistoista, tien yksinäisestä jauhamisesta ja Pohjois-Carolinan muusikoiden konstailemattomasta olemuksesta.
ammattilaisdebyyttisi oli vuonna 2012 julkaistu albumi ”Tobacco Town.”Mikä teki tuon äänityksen mahdolliseksi ja miksi se nimi?
tein tuon levyn kengitysbudjetilla kaverin luona, ja tein sen nimenomaan kiertääkseni soolouralla ja jättääkseni työni. Se kertoo sukutaustastani. Tulen tupakanviljelijäpolvesta. Molemmat vanhempani kasvattivat tupakkaa. Tupakan tuoksu on juurtunut minuun. Se on iso osa nuoruuttani.
Germanton on melko maaseutumainen. Miten se auttoi tai haittasi suuntaustasi kohti musiikkielämää?
se on pikkuruinen. Täällä ei ole edes liikennevaloa. Siellä oli yksi Huoltoasema, posti ja enemmän kirkkoja kuin mitään muuta. Tyypillistä Pohjois-Carolinan maaseudulla. Kouluni oli todella pieni. Luokaltani valmistui ehkä 100 ihmistä. Kiinnostuin taiteesta. Koulussa telttailin taiderakennuksessa. Minulla oli siellä loistava taideopettaja. Hän oli hyvin kannustava ja tutki, minkä kanssa ihmiset ovat luovia. Hän käski tuoda kitarani kouluun ja käski antaa palaa. Ole luova. Juoksin sen kanssa. Kun sitä tekee vähän aikaa, tuntuu, ettei oikein sovi joukkoon. En ollut kiinnostunut monista asioista, joita muut lapset harrastivat, vaan seurasin omaa polkuani. Tiesin vain, että niitä oli oltava enemmän. Rakastan sitä, missä kasvoin, mutta maailma on suuri, ja pidän siitä, että menin ja sain tietoa muista yhteiskunnista ja muilta elämänaloilta.
minne muutit ensimmäisenä, ja oliko musiikki päällimmäisenä mielessä?
musiikki oli siinä vaiheessa ensimmäisenä mielessä. Muutin Winstoniin, koska veljeni asui siellä ja soitti bassoa. Aioimme perustaa bändin. Asuin Winstonissa noin seitsemän vuotta. Soitin musiikkia viikonloppuisin ja tein pizzahommia, ja se meni siihen pisteeseen, että pyysin vapaata töistä niin usein, että tein ilmoituksen, buukkasin ison kiertueen ja menin sinne, menetin kaiken ja jatkoin.
olet sanonut, että sait työmoraalisi isältäsi, joka oli ollut rekkakuski, ja että siinä oli yhtäläisyyksiä siihen, mitä piti tehdä, kun lähti kiertueelämään, varsinkin kun buukkasi omia keikkoja.
siinä on niin paljon yritystä ja erehdystä, ettei sitä voi edes ymmärtää, kun lähtee liikkeelle. Pitää olla sinnikäs. Viisi vuotta ajoin yksin MAASTURILLANI. On yksinäistä kiertää niin kauan. Joskus ilmestyt kaupunkiin, etkä tunne ketään, koska keikan varannut mies ei ole paikalla. Olet siis tosi epävarma. Älä anna minkään horjuttaa itseäsi liikaa. Sinun täytyy tehdä se.
