Gerald Ford oli ehkä urheilullisin presidenttimme — hän pelasi yliopistojalkapalloa Michiganin yliopistossa voittaen back-to-back kansallisia mestaruuksia 1932-33 — joten on ironista, että hänen kestävä sketsikomediansa perintö on Chevy Chase falling. Fordin epäonneksi kameraan tallentui useita julkisia kompurointeja, joista merkittävin oli syöksyminen alas Air Force Onen portaita. Chevy Chase tarttui tähän hetkeen median auttavan käden avulla luodakseen Fordin persoonan kompuroivana hölmönä-vahingossa onnettomuusalttiina presidenttinä. Lehdistö ja takaa-ajo ruokkivat toisiaan, ja jommankumman kompurointi muuttui uutiseksi. Ford kirjoitti muistelmateoksessaan a Time to Heal: The Autobiography of Gerald R. Ford, että ”uutisointi oli haitallista, mutta vielä vahingollisempaa oli se, että Johnny Carson ja Chevy Chase käyttivät vitseissään minun ’harha-askeleitani’. Heidän temppunsa — ja myönnän, että nauroin heille itsekin-auttoivat luomaan yleisen käsityksen minusta kompastujana. Eikä se ollut hauskaa.”Chase ja Ford taistelivat Fordin imagosta, Chasen esittäessä Fordin miehenä, josta tuli vahingossa presidentti ja joka oli aivan kirjaimellisesti kaatumassa tehtävään. Ford ei tiennyt SNL: n kulttuurivallasta. Miten Ford tai kukaan muu olisi tiennyt, että lauantaisin keskiyöllä esitettävä sketsikomediaohjelma muuttaisi presidentin asemaa olennaisesti?
Chasen Ford on yksi SNL: n historian ikonisimmista poliittisista imitaatioista. Saturday Night Liven uutuudella ja singulariteetilla olikin osansa siinä, miten se vaikutti Fordin julkiseen persoonaan. SNL: ää auttoi se, että Ford tuli yllättäen valtakunnanpoliittiseen maisemaan tuntemattomana sukulaisena. Ford istui Yhdysvaltain edustajainhuoneessa vuosina 1949-1973 edustaen Michigania, mutta ei juuri ollut maanlaajuinen hahmo. Kun varapresidentti Spiro Agnew erosi vuonna 1973, republikaanien kongressijohtajat tukivat Fordia ja painostivat Nixonia tekemään hänestä uuden varapresidentin. Nixon asetti Fordin ehdolle, ja kongressi vahvisti hänet joulukuussa 1973. Elokuuhun 1974 mennessä Nixon eroaisi ja Ford löytäisi itsensä Yhdysvaltain presidentiksi, ja hänestä tulisi ensimmäinen henkilö, joka olisi tullut presidentiksi ilman, että häntä olisi valittu kumpaankaan toimeen toimeenpanevassa haarassa. Syyskuussa 1974 Ford armahti Nixonin, minkä monet näkivät olevan osa kahden miehen välistä korruptoitunutta sopimusta — Ford armahtaisi Nixonin, jos Nixon nimeäisi Fordin varapresidentiksi. Tällaista sopimusta ei ollut, mutta vahinko Fordin suosiolle oli välitön ja valtava. Kun SNL debytoi lokakuussa 1975, Ford oli epäsuosittu ja etsi yhä presidenttiyttään. Chevy Chase ja Not Ready for Prime-Time-pelaajat olivat enemmän kuin halukkaita auttamaan astumaan tyhjyyteen.
mikä tekee Chasen Fordista sitäkin hätkähdyttävämmän, ja jyrkkänä vastakohtana jokseenkin kaikille muille sarjan poliittisille vaikutelmille, on se, että Chasen esittämä Ford oli (ei)vaikutelma. Kuten Lorne Michaels sanoi, Chase ”ei missään nimessä yrittänyt näyttää Fordilta … rakastin sitä, koska se oli niin paljon Show’ n hengessä. Hän sanoi olevansa Ford. Hän esitti asennetta.”Chase ei käyttänyt hahmomeikkiä, ei muuttanut hiuksiaan, ei yrittänyt kuulostaa Fordilta, kävellä kuin Ford tai omaksua mitään Fordin maneereista. Jaksossa ” Ford puhelimessa ”sketsi alkaa tekstityksillä, joissa lukee” Tämä ei ole hyvä vaikutelma Gerald Fordista.”
hän oli Chevy Chase ja sen sijaan, että olisi matkinut Fordia, tarttui ajatukseen, että Ford oli affable tollo, joka kirjaimellisesti kompuroi presidentiksi. Puhuessaan Dan Aykroydin samanlaisista (ei)vaikutelmista Nixonista ja Jimmy Carterista (vaikka Aykroyd yritti matkia hieman, mutta kieltäytyi selittämättömästi ajelemasta viiksiään) Jeffrey P. Jones väittää, että ”ehkä kyvyttömyys esiintyä täsmällisesti antoi esityksille erityistä voimaa tai liikkumavaraa poliittisille kommenteille.”Viiksistä huolimatta Aykroydin Carter on huomattavasti mimeettinen suoritus, mutta Chase ei pyrkinyt lainkaan imitoimaan Fordia. Kun Chase ei lukinnut itseään kirjaimelliseen imitaatioon, hän pystyi lataamaan kommenttinsa vapaasti Fordille. Chase oli myös rakentamassa Chevy Chase-brändiä. Hän ei halunnut tulla tunnetuksi kaverina, joka esittää Fordia, hän halusi tähdeksi — ja hän oli SNL: n miespääosa.
sivuuttaen hetkeksi Chasen henkilöbrändäyksen, non(impression) mahdollistaa Brechtiläisen tekniikan, jossa sekä näyttelijä että hahmo esitellään täydellisemmin. Toisin kuin Vaughn Meader, joka yleisö iloinen projecting kuin JFK, yleisö koskaan unohtanut, että he olivat katsomassa Chevy Chase. Tämän kaksijakoisuuden avulla esiintyjä, kuten Jones toteaa, voi luoda ” humoristisia tilanteita, joita yleisö lukee poliitikon päälle.”Pikemminkin kuin vaikutelma, joka saa nauraa sen tarkkuus ja huomiota henkilökohtaisia maneereja, (ei)vaikutelma toimii saada nauraa kautta satirizing politiikkaa ja persoonallisuutta. Chasen Ford ei sortunut vain helppoon nauruun — tosin, kuten Chase sanoi vuonna 1976, ”Ford on niin taitamaton, että nopein Nauru on halvin nauru, ja halvin Nauru on fyysinen vitsi.”Hän kaatui, koska Chasen mielestä Ford oli vertauskuvallisesti kaatumassa työhön. Pratfall oli ruumiillistuma siitä, että Ford yritti nousta Watergaten jälkeiseen presidenttikauteen ja kaatui naamalleen. Oli täysin selvää, ettei Chase uskonut Fordin pystyvän tehtävään. Yleisö tiesi sen, joten Brechtiläisen kaksoisesitys Chasesta ja Fordin hahmosta syventää satiiria. Chasen Ford ei ollut pelkkä pratfall pratfallin vuoksi. Koska yleisö sai samanaikaisesti Chasen henkilökohtaiset uskomukset Fordista ja projisoi ne oikeaan Fordiin, pratfall saa syvemmän, kerroksellisemman merkityksen. Tämä Brechtiläisen kaksijakoinen esitys on välttämätön Chasen satiirisen otoksen ymmärtämiseksi Fordista.
joten miksi emme ole nähneet muita (ei)vaikutelmia? Osittain tämä johtuu Chasen tähtistatuksesta. Vaikutelma oli yhtä paljon hänestä kuin Fordista. Chasen mielestä Fordin ei pitäisi olla presidentti, mutta mikä tärkeintä, hänen mielestään Chevy Chasen pitäisi olla tähti. Chase näytteli Fordia parantaakseen persoonaansa yhtä paljon kuin määrittääkseen Fordin persoonaa. Samoin uutuuskirja sketsikomediasarjan suurin tähti pilkkasi presidenttiä teki siitä pakko nähdä-TV: n. Chasen uutuus, joka ei edes yrittänyt matkia Fordia, oli niin ainutlaatuinen, että se oli itsessään näkemisen arvoinen — se oli selkeä symboli show ’ n komedialliselle estetiikalle. Yksinkertaisesti tilanne oli niin täydellinen, ettei sitä todennäköisesti enää koskaan toisteta. Ford oli tuntematon ja olosuhteet, joissa hänestä tuli presidentti, olivat täysin omituiset, antaen SNL: lle suhteellisen tyhjän pöydän ja vapauden tehdä mitä he halusivat. SNL oli tuntematon samoin, joten se ei ollut odotuksia täyttää, he voisivat kuvata Ford miten he halusivat murehtimatta ennakkokäsityksiä yleisön odotuksia. Lisää vielä, että tulokashow ’ n kirkkain-nuori-tähti oli se, joka esitti presidenttiä ja se loi komediallisen cocktailin, jota on vaikea koskaan kopioida. Odotamme SNL: n esiintyvän nyt presidenttinä. Odotamme myös kohonnutta todellisuutta noilla vaikutelmilla-SNL: n puheenjohtajan on tarkoitus olla koominen versio oikeasta presidentistä. Sellaisena odotamme nyt presidentin näköistä vaikutelmaa. Mutta vuonna 1975 ei ollut odotuksia siitä, miten sketsikomediashow ’n pitäisi esittää presidenttiä, koska ei ollut koskaan ollut sketsikomediashow’ ta, joka olisi säännöllisesti imitoinut presidenttiä.
Chase esiintyi ensimmäisen kerran Fordina SNL: n neljännessä jaksossa 8.marraskuuta 1975 show ’ n cold Openin aikana. Ensimmäisenä Viikonloppupäivityksenä uutisankkurina Chase oli jo vitsaillut Fordin kustannuksella uutistoimituksen takaa, mutta vasta jaksossa 4 Chasen ikoninen (ei)imitaatio debytoi. Pukeutuneena smokkiin, mutta millään muulla tavalla presidentti Fordin edustajana, jahtaa askeleita korokkeelle. Tekstityksessä/chyronissa luki: ”This is Not The President of the United States … but he think he is.”Kun yhdistetään se, että Ford ei valittu presidentiksi, sekä Chasen erillinen poliittinen mielipide Fordista —” häntä ei ollut koskaan valittu, piste, joten en koskaan tuntenut, että hän ansaitsi olla siellä aluksi ” — tekstitys/chyron saa kaksoismerkityksen ja viestitti kaikille, että SNL ei aio olla ystävällinen Fordille. Tämä näkökulma määrittelee SNL: n satiirisen pisteen. Tekstitys on omalla tavallaan purevinta Fordissa lobattua satiiria: hänen ei pitäisi olla presidentti ja hän on liian tyhmä tajutakseen sitä. Kaikki lähtee tästä lähtökohdasta. Chase aloittaa puheensa, mutta lukee korttinsa väärin vaihtaen kolmos-ja ykköspuolustajan välillä, ennen kuin ilmoittaa, että vuoden 1976 republikaanien ehdokkaaksi pyrkivä mysteerihenkilö todennäköisesti voittaa (Ronald Reagan). Koko puheen ajan Chase verbaalisesti ja fyysisesti kompuroi, kaatuu useita kertoja ja hakkaa päätään korokkeelle-joka kerta popping kanssa ” No problem! Ilman muuta!”Chase lopulta putoaa kokonaan maahan ennen springing ylös ja toimittaa show’ n allekirjoitus rivi, ”Live from New York, it’ s Saturday Night!”Sketsi johti sarjaan sketsejä, joissa Chase näytteli Fordia, joista jokainen sisälsi uusia ja taidokkaita putoamistapoja. Sketseistä tuli show ’ n varhainen kohokohta ja ne auttoivat vahvistamaan sen paikkaa poliittisen satiirin kärjessä. Tumblesin välissä Chasen Ford jatkoi selviä kömmähdyksiä aloittaen joulupuheensa aikaisin (”Jouluaatto Valkoisessa talossa”), tulkiten väärin hänen kirjallisen puheensa (”esittelemässä presidentti Ford”) ja käyttäen lasia puhelimena (”Ford puhelimessa”). Kun Vuosi 1976 ja republikaanien presidentinvaalien esivaalit pyörähtivät käyntiin, oli selvää, että Fordilla oli Chevy Chase-ongelma.
