CALLIAS, PEACE OF, peace made by Kserkses and/or Artakserkses I with Athens and her Confederation in the 5th century b.c. The Steele recording it, destruced in the Peloponnesolaissota, se näyttää olevan uudelleenrevitetty ja perustettu Ateenaan sen jälkeen, kun kuningas oli määrännyt rauhan (Q. v.) Euroopan kreikkalaisille vuonna 387/6 eaa., jolle se tarjosi vastedes loistavan vastakohdan. Se mainitaan usein kreikkalaisessa ja Latinalaisessa kirjallisuudessa Platonin (Meneksenos 241d f.) ja Isokrateen (ensimmäinen 4.118 ff.) Ammianus Marcellinukselle (17.11.3) ja Bysantin sanakirjassa nimeltään Suda (s.vv. Kallias 214 ja Kimon 620).

koska sitä ei mainita säilyneissä 400-luvun kreikkalaisissa lähteissä, se on usein hylätty 300-luvun propagandistisena sepitelmänä. Herodotos (7.151) mainitsee kuitenkin lähetystön, jota johti Cimonin lanko Kallias (Ateenan hallitseva poliitikko ja komentaja n. 475-462 eaa), Susassa, ilmeisesti pian Artakserkses I: n liittymisen jälkeen vuonna 465; ja Oratorio Andocides (3.29) kertoo setänsä Epilykoksen tekemästä rauhasta, joka oli oletettavasti aikaisemman Dareios II: n liittymisen jälkeisen rauhan uusiminen. Selontekoihin (KS. alla) sisältyi myöntäminen Ateenan kyvyttömyydestä ”vapauttaa” kaikki kuninkaan alaiset kreikkalaiset kaupungit, mikä tekee myöhäisestä propagandistisesta väärennöksestä epätodennäköistä.

300-luvun lähteet ajoittavat rauhan (jos ollenkaan) Cimonin voiton jälkeen Eurymedonissa (460-luvun alussa), ja tämä sijoittuu Plutarkhoksen Cimonin elämään (13.5 ff.), jossa on aihetodisteita, mukaan lukien viittaus 200-luvun Ullakkoasetusten kokoelmaan. Diodoros Siculus (12.4), joka yleensä seuraa 300-luvulla elänyttä historioitsija Eforosta, kertoo sen numerolla 449/8 Cimonin kuoltua voittoisassa sotaretkellä Kyproksella. On sovittu, että Diodoros on syyllistynyt Eurymedonin sotaretken sekoittamiseen Kyproksen sotaretkeen ja kertomuksessaan jälkimmäisestä, kuitenkin hänen päivämäärästään tuli hyväksytty päivämäärä 1900-luvun oppineiden keskuudessa, jotka uskoivat rauhaan. Viime aikoina tutkijat ovat kuitenkin kiinnittäneet huomiota todisteisiin varhaisemmasta ajankohdasta (460-luvun alusta), ja on esitetty, että Sudan kertomus kahdesta sopimuksesta—Cimonin askeettisuuden alaisesta rauhasta, joka uusittiin myöhemmin hänen kuolemansa jälkeen—on peräisin Eforokselta ja sopii Ateenan politiikan tunnettuun kehitykseen.

callias neuvotteli ja todennäköisesti solmi rauhan Cimonin puolesta juuri ennen Kserkseen kuolemaa (noin elokuussa 465) ja Artakserkses I vahvisti sen heti (Katso Herodotos, loc. cit.). Vuonna 462 Cimon, joka uskoi ystävyyteen Spartan kanssa ja rinnakkaiseloon Persian kanssa, menetti voimansa ja joutui hyljeksityksi. Hänen vastustajansa (Perikleen lopulta johtama ekspansionistinen puolue) hyökkäsivät heti sekä Spartaa että Persiaa vastaan, mutta Megabyzoksen (Q. v.) Egyptissä vuonna 454 kärsimän tuhoisan tappion jälkeen Perikles ymmärsi Ateenan resurssien rajallisuuden ja valmistautui ulkopoliittisten suhteidensa vakauttamiseen. Palattuaan Ateenaan vuonna 451 Cimon aloitti hyökkäyksen Kyprokselle palauttaakseen oman asemansa kotona ja Ateenan neuvotteluvoiman kuninkaaseen nähden. Hänen kuolemansa ja toisen suuren ateenalaisen laivastovoiton jälkeen Artakserkses ilmaisi olevansa valmis uusimaan rauhan, ja Kallias meni Susaan, jossa hänet tunnettiin, ja uudisti sen aikaisempien ehtojen (siis Sudan) mukaisesti. Tällä kertaa se kesti (Epilykon uudistuksella), kunnes Ateenan tuki Amorgesin kapinalle Dareios II: ta vastaan lopulta mursi sen, mikä johti Persian ratkaisevaan väliintuloon Ateenaa vastaan ja päätti peloponnesolaissodan.

pääpiirteet ovat selvät. Muodollisen ystävyyden ja hyökkäämättömyyden lupaukset vaihdettiin. Vastineeksi siitä, että kuningas tunnusti Vähä-Aasian suvereenisuutensa, hän vapautti sen rannikkokaupungit verosta ja miehityksestä luovuttaen ne käytännössä Ateenalle alamaisina. Hänen valtaansa jääneille kreikkalaisille kaupungeille hän lupasi autonomian, mikäli ne maksaisivat hänelle veron, jota hän lupasi olla korottamatta. Hän lupasi myös olla siirtämättä kuninkaallista armeijaa Vähään-Aasiaan tai laivastoa etelään Bosporinsalmen kautta tai länteen Antalyanlahden ohi.

rauha ansaitsee huomion ensimmäisenä kompromissisopimuksena akhaimenidien Persian ja kreikkalaisen kaupungin välillä. Aiemmin nämä kaksi järjestelmää olivat olleet diplomaattisesti keskenään ristiriitaisia. Kuninkaat olivat vaatineet alistumista (tarjous ”maasta ja vedestä”, KS.esim. Herodotos, 5.73) minkä tahansa muodollisen suhteen edellytyksenä, kun taas johtavat kreikkalaiset kaupungit pitivät kuningasta ”barbaarina” (esim. Herodotos, 7.6, 132 ja passim), jonka kanssa sopimusneuvottelut olivat mahdottomia. Tämän rauhan aikaansaavat rakenteet olivat voitto Kalliaalle ja kuninkaan nimeämättömille ministereille ja merkki sekä Akhaemenidien että edistyksellisen kreikkalaisen diplomatian kypsymisestä. Ne voidaan pitkälti palauttaa satraappien Sparta Thukydideen kanssa tekemistä sopimuksista (8, 18, 37, 58) ja Ksenofonin kuninkaan rauhasta (Hellenica 5.1.31). Valoja näyttää vaihdetun Ateenan sekä Syyrian ja Vähän-Aasian satraappien välillä. Kuninkaan luultiin (ja ehkä edustaneen) Ateenassa vannoneen valan, mutta tämä oli käsittämätöntä. Hänen osuutensa lienee ollut sitovien käskyjen muodossa, jotka Callias hyväksyi luotettaviksi ja joita itse asiassa noudatettiin uskollisesti Akhaemenidikuninkaiden eettisten sääntöjen mukaisesti. (Kuninkaan valan sitovuudesta KS. esim. Herodotos 9.109 ja vrt. 3,139 ff.; Katso myös Dareioksen epätarkat puheet valehtelijoita vastaan Kentissä, Vanha persialainen, DB 4, passim.)

kuninkaat hyödynsivät opittuja asioita tulevissa suhteissaan itsenäisiin kreikkalaiskaupunkeihin, ja Kallias sovelsi niistä heti osan kolmikymmenvuotisessa rauhassa, jonka hän neuvotteli Spartan kanssa vuonna 446/5 eaa.

bibliografia:

perusteos on nyt K. Meister, Die Ungeschichtlichkeit des Kalliasfriedens und deren historische Folgen, Palingenesia 18, Wiesbaden, 1982, kerää kaikki muinaiset lähteet (lähes kaikki saksankielisellä käännöksellä) ja tarjoaa täydellisen bibliografian nykyaikaisista teoksista 1800-luvun alusta (s.124-30).

Meister hakee 300-luvun perinteestä löytyneen Eurymedonin päivämäärän, mutta torjuu rauhan aitouden. Tarkempaa puolustusta tästä ja rauhan tulkintaa merkittävänä historiallisena tapahtumana on E. Badian, ”the Peace of Callias”, Journal of Hellenic Studies 107, 1987, s.1-39.

on the person of Callias see the collection of material and bibliography in J. Hofstetter, Die Griechen in Persien, AMI Ergänzungsband 5, Berlin, 1978, s.96ff., S. V. Kallias (1.

(Ernst Badian)

julkaistu alun perin: 15.joulukuuta 1990

päivitetty viimeksi: 15. joulukuuta 1990

Tämä artikkeli on saatavilla painettuna.
Vol. IV, Fasc. 7, s. 679-680