saarnaaminen hautajaismenoissa voi tuntua pelottavalta. Aika on lyhyt, emmekä välttämättä edes tunne vainajaa tai surevaa. Tunteet käyvät usein kuumina. Yhä useammin ne, jotka kokoontuvat hautajaisiin, suhtautuvat joko välinpitämättömästi tai jopa vihamielisesti kristilliseen kertomukseen. Suru saattaa vaivata meitä, myös omaamme. Mahdollisia lukuyhdistelmiä on yli 31 000, puhumattakaan kaikista rukoustekstien vaihtoehdoista. Meidät on kuitenkin kutsuttu julistamaan Jumalan sääliväistä rakkautta, antamaan voimaa ja lohdutusta sureville ja ravitsemaan heidän toivoaan (vrt. Kristillisten hautajaisten järjestys, nro 27). Miten voisimme tehdä sen?

saarnaamme keitä olemme. Surun ja menetyksen historia vaikuttaa hautajaissaarnaamiseemme. Vanhat haavat voidaan avata uudelleen tiettyjen hautajaisten yksityiskohtien perusteella. Mikä tahansa ratkaisematon tai selvittämätön suru voi heikentää kykyämme palvella tehokkaasti surevia, ja se voi jopa johtaa omien parantumattomien haavojemme aiheuttamiseen konventtiin kuuluville. Saarnaamisemme heijastaa teologiaamme, olipa se eksplisiittistä ja huolellisesti tutkittua tai implisiittistä ja tutkimatonta. Se, miten lähestymme kysymyksiä Jumalasta ja kärsimyksestä (teodicy), Jumalan toiminnasta maailmassa (kaitselmus) ja kuolemasta ja lopullisista asioista (eskatologia), tulee esiin siinä, mitä sanomme tai päätämme olla sanomatta. Meidän täytyy käyttää aikaa ymmärtääksemme huolellisesti, sopivasti ja antaaksemme kirkon viisauden kyseenalaistaa meidät tässä suhteessa ja varmistaaksemme, että saarnaamisemme on sopusoinnussa tuon viisauden kanssa.

tunne laajempi asiayhteys

terve suru merkitsee sitä, että huolehtii nykyisestä menetyksestä ja katsoo kiitollisena taaksepäin, jotta voi katsoa eteenpäin toiveikkaana ja merkityksellisenä. Kun tapaamme surevan pian kuoleman jälkeen, ensivaikutelmat ovat tavallisesti järkytys tai tunnottomuus, epäusko tai kieltäminen. Tunteet ovat raakoja. Lopulta tämä väistyy tarinankerronnan, läheisen muistamisen tieltä. Ajan myötä, kauan sen jälkeen, kun hautajaiset ovat ohi, tappion integrointi tulee painopisteeksi. Kristillisten hautajaisten järjestys kuvastaa tätä tietä.

kristillisten hautajaisten Järjestys edellyttää kolmea suurta riittiä — vigiliä, hautajaisliturgiaa ja toimitusriittiä — jotka erotetaan kulkueista ja pienistä riitteistä (vrt. 43). Raamatullisen valituksenaiheen tavoin kristillisten hautajaisten Järjestys saa palvojat nimeämään nykyisen menetyksensä, muistamaan menneisyyden ja katsomaan tulevaisuuteen toiveikkaina. Vaikka kaikki kolme elementtiä ovat läsnä jokaisessa riitissä, jokaisella on myös oma painotus. Valvojaiset auttavat surijoita ilmaisemaan suruaan (nro 52). Hautajaiset ensin kääntää heidän huomionsa menneisyyteen, ylistykseen ja kiitokseen Jumalan suurista teoista, ja sitten alkaa siirtää painopistettä tulevaisuuteen kiitosriitissä (nro 129). Tämä tulevaisuudentoivon korostaminen kuoleman edessä jatkuu sitomisriittinä (nro 206, 209).

tiedä erityinen asiayhteys

saarnaajan ensimmäinen tehtävä on olla tarinan kuuntelija. Kirjailija Robert Hughes teoksessa ”a Trumpet in the Darkness” (Augsburg Fortress Publishing, 47 mk.25), kuvailee hautajaissaarnaamista kolmen tarinan punomiseksi yhteen: Jumalan, surijoiden ja vainajan. kuuntelemme tarinoita kuolleen elämästä ja kuolemasta. Äkilliset tai väkivaltaiset kuolemat herättävät erilaisia kysymyksiä kuin rauhaisa kuolema pitkän ja hedelmällisen elämän päätteeksi tai kuolema, joka tulee pitkän kärsimyksen jälkeen. Kuuntelemme myös surijoiden tarinoita.

hautajaisiin kokoontuvat yhteisöt ovat varsin moninaisia. Jotkut omaksuvat syvän kristillisen uskon, toiset toisen uskon tai ei lainkaan uskoa; jotkut kyseenalaistavat tai etsivät. Lopuksi käymällä läpi lukemat ja muut raamatunkohdat tulemme tietoisiksi ” Jumalan kertomuksesta.”Raamattu julistaa Paschalin salaisuutta, opettaa meitä muistamaan kuolleita ja kannustaa toivoon (vrt. 22). Laaja lukemis – ja rukousvalikoima antaa saarnaajalle mahdollisuuden valita tekstejä, jotka kuvastavat parhaiten kyseisen yhteisön erityisyyttä ja pastoraalisia tarpeita. (Katso sivupalkki alla joitakin strategioita kuunteluun.)

laita se yhteen

kuolleen ja surevan elämä paljastaa Paschalin mysteerin, paljolti samalla tavalla että silmälasien linssit toimivat. Ilman linssejä lasit ovat hyödyttömiä. Samoin hautajaisjuhla, jossa ei käsitellä vainajan ja surevan kertomuksia, uhkaa muuttua persoonattomaksi, abstraktiksi ja merkityksettömäksi. Jos kuitenkin keskitymme vain itse linsseihin, vainajaan (kuten muistopuheessa; vrt. Ei. 27) tai sureva (pelkistäen saarnan suruterapiaksi), silloin se, johon meidän pitäisi keskittyä — Kristus — vääristyy, ja niin vääristyy myös saarnaamisemme. Huomaavainen hautajaisjuhla, joka on hahmoteltu pastoraaliseksi huolenpidoksi, liittyy kaikkiin kolmeen tarinaan.

puhuessamme vainajasta meidän on puhuttava totuudenmukaisesti (myös kuolintapa, jos siitä on apua), samalla kun pidättäydymme paljastamasta luottamuksellisia tietoja vainajasta tai perheestä. Puhuessamme surijoista meidän on tunnustettava heidän tuntemansa tunteiden kirjo, heidän esittämänsä kysymykset ja kertomansa tarinat — mutta ei väitettävä, että ne ovat omiamme.

vainajien ja surevien tarinat ovat se konteksti, jossa kerrataan kertomus Jumalan pysyvästä huolenpidosta meistä. Näin tehdessämme meidän on oltava erityisen varovaisia. Kun haluamme tarjota toivoa, Saatamme tuntea kiusausta ”saarnata” kuollutta taivaaseen, kertoa yksityiskohtia seuraavasta elämästä tai yrittää selittää ”Jumalan tahtoa” tietyssä (erityisen traagisessa) tilanteessa. Emme voi väittää tietävämme, mitä vain Jumala tietää. Kieli, jota käytämme puhuaksemme näistä mysteereistä, ei ole varmuuden eikä epäilyksen kieli, vaan toivon ja luottamuksen kieli Jumalan lupauksiin; ei ansioiden kieli, vaan armon kieli; se on metaforinen, ei kirjaimellinen.

diakoni FRANK AGNOLI, M. D., D. Min., vihitty hiippakunnan Lexington, Kentucky, tällä hetkellä toimii johtaja liturgia ja johtaja diakonin muodostumista hiippakunnan Davenport, Iowa.

……………………………………………………………………………………………………………………………………………….

kysymyksiä homilistille

saarnaajalle:

• muistuttavatko nämä hautajaiset sinua mistään menetyksistäsi? Miten se voisi vaikuttaa palvelukseesi sureville ja varsinkin saarnaamiseesi?

• herättävätkö nämä hautajaiset sinulle erityisiä teologisia kysymyksiä? Miten olet paininut näiden kysymysten kanssa aiemmin? Onko uusia oivalluksia?

vainaja:

• Mitä tiedät heidän tarinastaan, myös itse kuolemasta?

• kun kuuntelet tarinaa, mitä kuulet luovuudesta? Ihmissuhteista hänen juttunsa kriittisiin ihmisiin? Mitkä kokemukset aidosta, hyvästä ja kauniista erottuvat? Mitä kuulet hänen asenteestaan ja lähestymistavastaan väistämättömään kärsimykseen? Mitä vainaja uskoi elämästä ja kuolemasta?

• mitä keskeisiä kuvia, sanoja ja / tai kielikuvia kuulet?

surijat:

• kuka oli vainajan luona kuolinhetkellä tai löysi ruumiin? Ovatko ne herättäneet erityisiä kysymyksiä tai huolenaiheita?

• Keitä ovat surevat (ystävät, perhe, työkaverit, seurakuntalaiset)? Miksi he ovat hautajaisissa? Millä tavoin he ovat haavoittuvia? Mikä tunne on vallitsevana? Mitä kysymyksiä esitetään? Mitä ei mainita? Ketkä jätetään ulkopuolelle tai jätetään surematta? Mihin he uskovat?

Liturgia ja saarna:

• miten lukemiset, Musiikki ja rukoukset toimivat yhdessä?

• minä liturgisena aikana näitä hautajaisia vietetään? Miten se voisi kertoa saarnalle?

• Mitä hyviä uutisia ihmisten tarvitsee kuulla? Mikä auttaisi heitä heidän surussaan?

• miten kolme kertomusta — Jumalan, vainajan, surijoiden — risteävät?

• miten nimeän nykyisen menetyksen ja tunnustan kuoleman totuudenmukaisesti? Miten muistelen menneitä (kiitollisena)? Miten viittaan tulevaisuuden toivoon?

……………………………………………………………………………………………………………………………………………….

suositellut kirjat

Isä Guerric Debonan, OSB: n, isä David Scotchien ja diakoni Francis L. Agnolin”Rites of Passage: Preaching Baptisms, Weddings, and Funerals”. Liturgic Press, $29,95

isä Paul Turnerin”Light In The Darkness: Preparing Better Catholic Funerals”, Liturgical Press, $19,95

”Preaching to the Hungers of the Heart: The Homily in the Feasts and within the Rites”, James A. Wallace, Liturgical Press, $24,95