demokraattinen sentralismi on termi, josta suuri osa modernia ML(M) – liikettä kuiskailee, mutta josta harvoin puhutaan avoimesti. Se selitetään usein huonosti ja ymmärretään väärin. Demokraattinen sentralismi on pohjimmiltaan vain kollektiivisen päätöksenteon ja kollektiivisen toiminnan prosessi.

demokraattinen sentralismi on kollektiivisen päätöksenteon menetelmä organisaatiossa. Toisin kuin monissa muissa päätöksentekoprosesseissa, demokraattisessa sentralismissa on kyse myös kollektiivisesta toiminnasta. Tämä prosessi noudattaa seuraavaa yleistä menetelmää: ensinnäkin vallankumouksellisen ryhmän sisällä kuratoidaan rikas keskustelun ja periaatteellisen kritiikin kulttuuri. Tämän vaiheen aikana ei pitäisi olla täysin tavatonta, että uudempi jäsen tai ryhmä uudempia jäseniä kirjoittaa tai arvostelee jotakin keskuskomitean jäsentä. Niin kauan kuin organisaatiokulttuurissa kuratoidaan periaatteellista kritiikkiä ja itsekritiikkiä, tämä prosessi ei ravistele puolueen ydintä, koska uudet näkökulmat otetaan vastaan, kunhan ne esitetään periaatteellisesti. Itse asiassa tämä prosessi vahvistaa puolueen ytimen yhtenäisyyttä.

demokraattisen Sentralismin toinen vaihe on sentralismin osa. Kun puolueen jäsenistö tekee päätöksen, sitä seuraavat kaikki puolueen jäsenet. Jos päätöksen jälkeen on relevantti tapahtuma, tämä rivi esitetään massoille. Yhtenäistä toimintaa vaaditaan niiltäkin jäseniltä, jotka eivät hyväksy päätöstä. Mutta tässä vaiheessa prosessi ei ole ohi. Demokraattisesta Sentralismista tekee se, että seuraavassa kokouksessa jatketaan rikasta keskustelukulttuuria. Jos jäsenistö myöhemmässä kokouksessa toteaa vanhan päätöksen huonoksi ideaksi, tätä uutta päätöstä sovelletaan keskustalaisuudella. Vain tämän syklisen demokratia ensin-ja sentralismi toisen prosessin kautta järjestö voi oikein väittää harjoittavansa demokraattista Sentralismia.

demokraattinen Sentralismi on ytimeltään osoitus tehokkaasta keinosta järjestää riittävän suuri ja ideologisesti riittävän valmis joukkopuolue, joka ryhtyy aseelliseen kapinaan kapitalistisia, fasistisia ja imperialistisia voimia vastaan. Tämä prosessi sai alkunsa Marxin ja Engelsin aikana, ja sitä ovat muokanneet, selkeyttäneet ja parantaneet Lenin, Stalin, Mao ja heidän takanaan olevat venäläiset ja kiinalaiset kommunistit.

mutta tämä meikkivoide ei riitä. Leninin mukaan marxismi vaatii konkreettista analyysiä konkreettisista asioista. Demokraattisen Sentralismin ymmärrykset olisivat tehottomia ja epätäydellisiä, jos ne nojautuisivat vain näiden vallankumousten synnyttämään ymmärrykseen. Maolaisuus on elävä ideologia, ja monet tahot ovat teoretisoineet, parantaneet ja selventäneet sitä 1800-luvun loppuun asti sellaisten ihmisten kuin Ibrahim Kaypakkayan, Abimael Gonzalon ja monien muiden toimesta. Ja edelleen, maolaisuus tuo marxilaisuuden 21. vuosisadalle, jossa osapuolet käyvät aseellista taistelua kapitalistisia, fasistisia ja imperialisteja vastaan, kuten Intian kansansota tai nopeasti kiihtyvä kansansota, jota käydään Filippiineillä.

tämä kollektiivinen päätöksenteko-ja toimintaprosessi on siinä mielessä onnistunut, että se mahdollistaa sekä rikkaiden keskustelujen käymisen sisäisesti että yhtenäisen rintaman esittämisen yleisölle. Näin voidaan estää sekasortoa ja väärää tietoa massojen keskuudessa ja esittää heille johdonmukainen puolueen linja. Syy siihen, että tämä on välttämätöntä, on se, että se on välttämätön osa Massalinjan soveltamista.

lyhyesti sanottu Massalinja on syklinen kolmiosainen tutkimusprosessi massojen keskuudessa, heidän halujensa, tarpeidensa ja ideoidensa syntetisoiminen vallankumouksellisella särmällä ja niiden esittäminen takaisin massoille siten, että he näkevät itsensä politiikassa. Jos demokraattista Sentralismia ei harjoiteta, ei ole mitään keinoa, että yhtenäinen ja selkeä politiikka voitaisiin esittää työtä tekevien ihmisten joukoille siten, että he näkisivät itsensä siinä.

demokraattinen Sentralismi on myös termi, jota revisionistit, opportunistit ja ”Pikku-Leninit” käyttävät hyväkseen, vapauttavat ja usein avoimesti kieltävät. Yksi erittäin yleinen tapa, jolla demokraattista Sentralismia käytetään väärin, on suojella puoluetta, koska sen jäsentä syytetään seksuaalisesta väkivallasta. Useimmiten sovinistisissa ja revisionistisissa puolueissa ja ryhmittymissä demokraattista Sentralismia käytetään kertomaan jäsenille, jotka ovat tyytymättömiä johdon harjoittamaan peittelyyn, että he eivät voi kertoa siitä ihmisille. Tämä on ilmiselvää demokraattisen Sentralismin väärinkäyttöä, koska se vaatii ensin Sentralismia ja sitten demokratiaa tai ei koskaan. Tämä on epäasianmukainen järjestys ja demokraattisen Sentralismin toteutus, eikä sitä voi uskollisesti kutsua demokraattiseksi Sentralismiksi.

monilla revisionistisilla puolueilla on puolueen jäsenten ”vanha kaarti”, joka on hyvin arvostettu, mutta jolla ei ole periaatteellista väittelyhenkeä ”vanhan kaartin” ja uudempien jäsenten välillä. Maolaisuus on jo pitkään tunnustanut nuorten merkityksen puolueen asioiden vaikuttimena. Juuri siksi, että se tarjoaa pelastusrenkaan työväenluokan uusimmille sukupolville. Jos puolue ei kuratoi periaatteellista keskustelukulttuuria puolueen kaikkien jäsenten välillä, se ei voi uskollisesti väittää harjoittavansa demokraattista Sentralismia.

demokraattinen Sentralismi on materiaalinen ja marxilainen teoretisointi oikeasta kurista jäsenten välillä sekä jäsenten ja yleisön välillä. Se ei ole prosessi, jossa kerrotaan ihmisille, mitä he voivat ja mitä eivät voi sanoa yleisölle ennen kuin harjoitetaan rikasta keskustelukulttuuria. Yksi monista tavoista arvioida, miten menestyksekkäästi puolue toteuttaa demokraattista Sentralismia, on se, kuinka nopeasti se pystyy kasvamaan ja reagoimaan työväenluokan muuttuviin tarpeisiin ja tarpeisiin. Demokraattista Sentralismia sovelletaan oikein vain, kun seuraa syklistä demokratiaprosessia ensimmäinen Sentralismi toinen. Puolueen on mahdotonta kasvaa ja reagoida laajojen työläismassojen muuttuviin tarpeisiin, ellei sitä sovelleta tiukasti ja perusteellisesti.