Charles Warren Fairbanks, (S.11. toukokuuta 1852 Union County, Ohio, Yhdysvallat—kuoli 4. kesäkuuta 1918, Indianapolis, Ind.), Yhdysvaltain 26.varapresidentti (1905-1909) presidentti Theodore Rooseveltin tasavaltalaisessa hallinnossa. Häntä kutsuttiin joskus ” Amerikan viimeiseksi hirsimökkiläiseksi valtiomieheksi.”

Fairbanks oli maanviljelijä Loriston Monroe Fairbanksin ja abolitionismin vankan kannattajan Mary Adelaide Smithin poika. Köyhyydessä yksihuoneisessa mökissä kasvanut Fairbanks nousi kuuluisuuteen Indianan rautatieasianajajana ja oli osavaltion republikaanipuolueen johtava vallankäyttäjä vuodesta 1896 kuolemaansa saakka. Yhdysvaltain senaatissa (1897-1905) hän oli kaikessa hiljaisuudessa tehokas ja tuli nopeasti tunnustetuksi kyseisen elimen pää-äänenkannattajaksi.

Fairbanks oli harkinnut pyrkivänsä presidentiksi vuonna 1900 ja hänet mainittiin mahdollisena varapresidenttiehdokkaana William Mckinleylle. Vankkumattomana konservatiivina ”epäilyttävästä” osavaltiosta Fairbanks valittiin Rooseveltin varapresidenttiehdokkaaksi vuonna 1904 tasapainottamaan lippua. Tyypillinen aikansa varapresidentti, hän ei osallistunut hallituksen kokouksiin eikä ollut Rooseveltin lähimpiä neuvonantajia. Vaikka Indiana nimitti hänet presidentiksi vuonna 1908 ja sai republikaanien kansalliskokouksessa 40 ääntä, Roosevelt esti ehdokkuuden William Howard Taftin hyväksi. Kun puolue jaettiin vuonna 1912, Fairbanks tuki lopulta ehdolle päässyttä taftia Oman Bull Moose-puolueensa ehdokkaana olleen Rooseveltin sijaan. Hän pyrki myös epäonnistuneesti varapresidentiksi Charles Evans Hughesin johtamalla vuoden 1916 lipulla.