19th centuryEdit

vuonna 1818 tohtori Benjamin Golding perusti ”West London infirmary and dispensaryn” osoitteeseen 16 Suffolk Street, Haymarket Theatren taakse. Sairastupa oli ollut Toht. Golding, joka halusi perustaa köyhille parantamispaikan. Silloista Yorkin ja Albanyn herttuaa pyydettiin suojelijaksi; hän suostui, ja sairaala tunnettiin tästä lähtien nimellä Royal West London Infirmary. Tämän jälkeen myös silloiset Yorkin ja Albanyn herttuattaret sekä Cambridgen herttua ryhtyivät mesenaateiksi.

vuonna 1821 sairastupa oli täyttymässä ja se hoiti lähes 10 000 potilasta vuodessa, joten uusi paikka löytyi Villiers Street 28: sta, läheltä Charing Crossia metropolin ydinkeskustasta. Sairastuvassa oli tilaa kahdelletoista vuodepaikalle. Pian sen jälkeen, suunnitelma otettiin käyttöön perustaa lääketieteellisen koulun rinnalla sairasosasto. Sisään 1829, Charing Cross Hospital Medical School tunnustettiin vasta perustettu University of London vaikka koulu oli kouluttanut lääkäreitä vuodesta 1822. Vuosien varrella hyväntekijöiden ja suojelijoiden lista kasvoi, mukaan lukien monet kuningasperheestä.

vuonna 1827 Royal West London Infirmary-sairaalan nimi muutettiin sopivammaksi ”Charing Cross Hospitaliksi”. Arkkitehti Decimus Burton laati suunnitelmat vuonna 1830, ja paikka löytyi Strandin läheltä (nykyisen Agar Streetin kohdalta). 15. syyskuuta 1831 peruskiven muurasi Sussexin herttua. Ensimmäinen valmistunut osasto nimettiin Kentin herttuattaren tyttären, prinsessa Victorian mukaan, josta tuli lopulta kuningatar Viktoria. Miesten pääosasto nimettiin perustajan mukaan Golding Wardiksi. Itse sairaala valmistui tammikuussa 1834, kokonaiskustannuksiltaan 20 000 puntaa, ja saman vuoden lokakuussa 22 lääketieteen opiskelijaa siirrettiin Villiers Streetiltä uuteen rakennukseen.

sairaala ja lääketieteellinen koulu laajenivat edelleen. Kun King ’ s College London avattiin, se tarvitsi lääketieteellisen koulun ja tarjosi Charing Crossille huomattavan summan rahaa oppilaidensa kouluttamiseen. Tohtori Golding vastusti ajatusta ja vuonna 1839, useiden vuosien neuvottelujen jälkeen, King ’ s College päätti perustaa oman lääketieteellisen koulun. Noina vuosina koulussa elettiin vaikeita aikoja,ja ilmoittautuneiden oppilaiden määrä romahti. Vuoteen 1840 mennessä usko kouluun oli palautunut ja oppilasmäärä kasvanut dramaattisesti; kuitenkin tohtori Golding sai aivohalvauksen.

vuoteen 1854 mennessä sairaala kukoisti ja tyhjäksi kuoreksi jäänyt ylin kerros valmistui. Vuonna 1856 Tri Golding jäi eläkkeelle Charing Cross Hospital Medical Schoolin johtajana. Sairaala kohtasi kovia aikoja sen jälkeen, kun Lontoon keskustaan perustettiin useita uusia sairaaloita, joissa oli suuremmat lääketieteelliset koulut. Charing Crossin Sairaala selvisi kuitenkin myrskystä: vuonna 1866 siellä oli ammattitaitoista hoitohenkilökuntaa, ja sairaalaa laajennettiin useita kertoja seuraavien vuosien aikana – itse asiassa vuonna 1877 tapahtuneen suuren uudelleenrakennuksen jälkeen sairaalan koko oli kaksinkertaistunut.

20th centuryEdit

sairaalaa laajennettiin edelleen vuonna 1902. Vuonna 1926 Royal Westminster Oftalmic Hospital yhdistettiin Charing Cross Hospitalin kanssa. Salamasodan syttyessä vuonna 1940 sairaalan henkilökunta, opiskelijat, laitteet ja potilaat siirrettiin Chaulden Houseen Boxmooriin Hertfordshireen. Vuonna 1947 sairaala muutti takaisin Charing Crossiin.

toisen maailmansodan jälkeen sairaala päätettiin siirtää pois Lontoon keskustasta. Useita kohteita harkittiin, mukaan lukien suuri kohde Northwick Park Harrow. Lontoon yliopisto kuitenkin katsoi, etteivät he voisi jäädä sairaalan yhteyteen, jos se muuttaisi sinne, ja paikka luovutettiin terveysministeriölle, joka kehitti siitä nykyisen Northwick Parkin sairaalan.

vuonna 1957 ehdotettiin yhteyttä Fulhamin ja Länsi-Lontoon sairaaloihin. Ehdotus oli kiistanalainen, sillä Fulhamin asukkaat halusivat, ettei heidän nykyistä sairaalaansa otettaisi haltuun. Fulhamin pormestarin kanssa järjestettiin julkinen kokous, ja sairaalan puheenjohtaja Lordi Inman selitti, että päätöksen teki terveysministeriö ja että uusi sairaala olisi hyvin varustettu ja tarjoaisi täyden palvelun. Tämä lievitti useimpien ihmisten pelkoja, ja kuningatar vihki 22.toukokuuta 1973 käyttöön uuden Charing Crossin sairaalan, joka sijaitsee entisen Fulhamin sairaalan paikalla Fulham Palace Roadilla. Kustannukset rakentaa uusi sairaala oli £15m-huikea määrä tuolloin. Sen suunnitteli Ralph Tubbs, ja se koostui seitsemäntoistakerroksisesta rakennuksesta (15 kerrosta varsinaista sairaalaa varten, jonka yläpuolella oli kaksi konekerrosta) ristin muotoisesta rakennuksesta sekä useista alemman tason rakennuksista. Suunnittelussa huomattiin, että hissejä ei ollut riittävästi, jotta potilaat olisivat voineet liikkua sängyissään. Porterit odottivat usein 1-2 tuntia yrittäen saada potilaita osastoilta röntgeniin ja takaisin. Kolme korkeaa asuinkerrostaloa rakennettiin lääkintähenkilökunnan, sairaanhoitajien ja lääketieteen opiskelijoiden asunnoiksi-Golding—, Parsons-ja Cliff-talot. Muutosta huolimatta sairaala säilytti nimen ”Charing Cross”; aluksi sen nimi oli ”Charing Cross Hospital, Fulham”, mutta lopulta ”Fulham” – osasta luovuttiin.

agar Streetillä sijaitseva Charing Crossin sairaalarakennus (Grade II-luettelossa oleva rakennus vuodesta 1970) muutettiin käyttöön 1990-luvulla ja siitä tuli Charing Crossin poliisiasema.