yleispiirteet

lahko on monimuotoinen 17 suvun kokonaisuus, jota yhdistävät samankaltaisuudet anatomisissa piirteissä (erityisesti luurangossa ja höyhenpuvussa) ja kehityshäiriöissä. Lahkon paremmin tunnetut jäsenet jakautuvat kolmeen ryhmään, jotka on helppo tunnistaa yleisen kehosuunnitelman perusteella. Ensimmäinen näistä (charadrii-alalahko), joka tunnetaan yhteisesti rantalintuina tai kahlaajina, sisältää hietakyyhkyjä, töyhtöjä, lapinkyyhkyjä, puujalkoja ja joitakin vähemmän tuttuja muotoja. Ne ovat pääasiassa rantojen ja muiden avoimien alueiden lintuja, ja ne kävelevät tai kahlaavat syödessään. Heimoon kuuluu noin 220 lajia, joiden koko vaihtelee pienimmästä hietakäärmeestä, noin 20 gramman kokoisesta varpuslinnusta noin 640 gramman painoisiin kiharakäärmeisiin, jotka ovat lähes pienen kanan ruumiinkokoisia.

toinen ryhmä, alalahko Lari, sisältää noin 107 lajia lokkeja, tiiroja, skimmaajia, skuoja ja jääkäreitä. Ne ovat pitkäsiipisiä, verkkojalkaisia lintuja, joista pienin on noin 43 grammaa painava pikkutiira (”Sterna albifrons”), jonka siipien kärkiväli on noin 50 senttimetriä. Suurin, mustaselkälokki (Larus marinus), painaa noin 1 900 grammaa eli hieman yli neljä kiloa ja sen levinneisyys on noin 165 senttimetriä.

kolmas ja pienin alaheimo, alcae, sisältää 23 lajia aukseja, murreita, guillemotteja ja lunneja, jotka kaikki kuuluvat samaan heimoon Alcidae. Ne ovat pienikokoisia, virtaviivaisia merilintuja, joilla on lyhyet, kapeat siivet ja räpyläjalat. Alcids on mukautettu uimaan meren pinnalla ja veden alla.

useimpien charadriiformien höyhenpuku on valkoinen, harmaa, ruskea ja musta, ja monilla on kirkkaanpunaiset tai keltaiset jalat, setelit, heltat, silmät tai suun vuoraukset. Muutamilla lajeilla on sekä tumma että vaalea höyhenpeite.

kunkin suuremman heimon (Laridae, Charadriidae, Scolopacidae) levinneisyys on käytännössä maailmanlaajuinen, vaikka yksikään Scolopacidae-heimon roduista ei ole Australiassa. Skuat ja jägerit (Stercorariidae) elävät molemmilla pallonpuoliskoilla korkeilla leveysasteilla, ja niitä tavataan laajalla alueella maailman valtamerissä. Aukit ja niiden liittolaiset (Alcidae) ovat laajalle levinneitä pohjoisen pallonpuoliskon valtamerissä, saarilla ja merenrannoilla. Ne eivät ole sukua eteläisen pallonpuoliskon vastaaville lajitovereilleen, sukeltajille ja pingviineille. Oystercatchereita (Haematopodidae) tavataan kaikkien mantereiden rannikoilla Etelämannerta lukuun ottamatta, ja niitä esiintyy sisämaassa Euroopassa ja Aasiassa. Ryhmä heimoja esiintyy itäisen ja läntisen pallonpuoliskon trooppisilla (tai trooppisilla ja lauhkeilla) alueilla: jacanat (Jacanidae), kirjokurpat (Rostratulidae), Avosetit ja puukurjet (Recurvirostridae), paksukuoriset (Burhinidae) ja skimmerit (Rynchopidae). Kurserit ja pratincolit (Glareolidae) esiintyvät kaikkialla vanhan maailman trooppisilla ja lauhkeilla alueilla, ja taskuravut (Dromadidae) rajoittuvat Intian valtameren rannoille. Siemenkäpinkäisiä (Thinocoridae) tavataan Etelä-Amerikan eteläosissa ja pohjoisessa Andeilla; helttasieppoja (Chionididae) esiintyy eteläisen Atlantin ja läntisen Intian valtameren saarilla sekä Etelä-Amerikan etelärannikolla ja viereisellä Etelämantereella. Falaroopit (Phalaropodidae) pesii pohjoisilla alueilla ja kaksi lajia talvehtii merellä.