chanson de geste, (”tekojen laulu”) mikä tahansa Vanha ranskalainen eeposruno, joka muodostaa Kaarle Suuren legendojen ytimen. 1100-1400-luvuilta peräisin olevissa käsikirjoituksissa on säilynyt yli 80 chansonia, joista useimmat ovat tuhansien rivien pituisia. Ne käsittelevät pääasiassa 800-ja 900-lukujen tapahtumia Kaarle Suuren ja hänen seuraajiensa hallituskausien aikana. Yleensä runot sisältävät historiallisen totuuden ytimen, joka on päällekkäin legendaaristen kertosäkeiden kanssa. On edelleen kiistanalaista, sävellettiinkö ne kertomiensa tapahtumien innoittamana ja säilyivätkö ne sukupolvien ajan suullisessa perinteessä vai olivatko ne myöhemmän ajan ammattirunoilijoiden itsenäisiä sävellyksiä. Muutamilla runoilla on kirjailijanimet, mutta useimmat ovat nimettömiä.
Chansons de geste koostuu 10 tai 12 tavun riveistä, jotka on ryhmitelty laisseiksi (epäsäännöllisiksi säkeiksi) assonanssin tai myöhemmin riimin perusteella. Runojen pituudet vaihtelevat noin 1 500: sta yli 18 000 riviin. Chansonien kuvitteellinen tausta on kristityn Ranskan taistelu konventionalistista polyteistista tai epäjumalanpalvelusta harjoittavaa ”muslimia” vastaan. Keisari Kaarle Suuri esitetään kristikunnan esitaistelijana. Häntä ympäröi kahdentoista aatelisen ikätoverinsa hovi, johon kuuluvat muun muassa Roland, Oliver (Olivier), Ogier Tanskalainen ja arkkipiispa Turpin.
Kaarle Suuren ympärille ryhmittyneiden tarinoiden lisäksi on olemassa 24 runon sarja, joka käsittelee Guillaume d ’ Orangea, Kaarle Suuren heikon pojan Ludvig Hurskaan uskollista ja pitkämielistä tukijaa. Toinen sykli käsittelee sellaisten voimakkaiden paronien kuin Doon de Mayencen, Girart de Roussillonin, Ogier tanskalaisen tai Raoul de Cambrain sotia kruunua tai toisiaan vastaan.
varhaisemmat chansonit ovat hengeltään ja teemaltaan sankarillisia. Ne keskittyvät suuriin taisteluihin tai vihanpitoihin sekä feodaaliuskollisuuden oikeudellisiin ja moraalisiin mukavuuksiin. 1200-luvun jälkeen tuli romantiikan ja hovirakkauden elementtejä, ja karuja varhaisrunoja täydensivät sankarien nuoruuden urotyöt ja heidän esi-isiensä ja jälkeläistensä fiktiiviset seikkailut. Mestariteos ja luultavasti varhaisin chansons de geste on 4 000-linjainen La Chanson de Roland. Ilmestyessään ranskalaisen eeppisen kirjallisuuden kynnykselle Roland vaikutti chansons de Gesten muuhun maailmaan. Chansonit puolestaan levittäytyivät koko Eurooppaan. Ne vaikuttivat voimakkaasti espanjalaiseen sankarirunouteen; erityisesti 1100-luvun puolivälin espanjalainen eepos Cantar de mío Cid (”minun Cidini laulu”) on heille kiitollisuudenvelassa. Italiassa tarinat Orlandosta ja Rinaldosta (Roland ja Oliver) olivat hyvin suosittuja ja muodostivat perustan Matteo Boiardon Orlando innamoratolle (1495) ja Ludovico Arioston Orlando furiosolle (1532). 1200-luvulla saksalainen runoilija Wolfram Von Eschenbach perusti keskeneräisen willehalm-eepoksensa Vilhelm Oranialaisen elämään, ja chansonit kirjattiin proosaan islantilaiseen Karlamagnúsin saagaan. Kaarle Suuren legendat, joihin viitataan ”Ranskan asiana”, olivat pitkään romantiikan keskeisiä aiheita. 1900-luvulla chansonit viettivät edelleen outoa Tuonpuoleista elämää Brasilian takamaiden folk-balladeissa, joita kutsuttiin literatura de la cordaksi (”kirjallisuutta narulla”), koska aiemmin ne oli pamfletin muodossa ripustettu naruista ja myyty toreilla. Usein näissä balladeissa portugalilaisen homonyymin väärinkäsityksen kautta Kaarle Suurta ympäröi 24 ritarin komppania-ts. ” kaksitoista jaloa paria.”
