Chandrayaan, sarja Intian kuu-avaruusluotaimista. Chandrayaan-1 (Chandrayaan on hindiksi ”kuualus”) oli Intian Avaruustutkimusjärjestön (ISRO) ensimmäinen kuuhun kuulunut avaruusluotain, joka löysi kuusta vettä. Se kartoitti kuuta infrapuna -, näkyvä-ja Röntgenvalolla Kuun kiertoradalta ja käytti heijastunutta säteilyä erilaisten alkuaineiden, mineraalien ja jään etsimiseen. Se toimi vuosina 2008-09. Vuonna 2019 laukaistu Chandrayaan-2 suunniteltiin ISROn ensimmäiseksi kuuhun laskeutujaksi.

Napasatelliittien kantoraketti laukaisi 590-kiloisen (1 300-kiloisen) Chandrayaan-1: n 22.lokakuuta 2008 Satish Dhawanin avaruuskeskuksesta Sriharikotan saarella Andhra Pradeshin osavaltiossa. Tämän jälkeen luotain kiihdytettiin elliptiselle naparadalle Kuun ympäri, joka oli 504 km (312 mailia) korkea lähimmillään Kuun pintaa ja 7 502 km (4 651 mailia) kaukaisimmillaan. Checkoutin jälkeen se laskeutui 100 kilometrin (60 mailin) kiertoradalle. Marraskuuta 2008 Chandrayaan-1 laukaisi Pienaluksen, Moon Impact Proben (MIP), jonka tarkoituksena oli testata järjestelmiä tulevia laskeutumisia varten ja tutkia ohutta Kuun kaasukehää ennen törmäystä Kuun pinnalle. MIP iskeytyi lähelle etelänapaa, mutta ennen törmäystään se havaitsi pieniä määriä vettä Kuun kaasukehässä.

U. S. National Aeronautics and Space Administration toimitti kaksi laitetta, Kuun mineralogia Mapper (m3) ja miniatyyri synteettinen Aperture Tutka (Mini-SAR), jotka etsivät jäätä napojen kohdalta. M3 tutki Kuun pintaa aallonpituuksilla näkyvästä infrapunaan eristääkseen pinnan eri mineraalien allekirjoitukset. Se löysi Kuun pinnalta pieniä määriä vettä ja hydroksyyliradikaaleja. M3 löydettiin myös kraatterista läheltä Kuun päiväntasaajaa todisteita veden tulemisesta pinnan alta. Mini-SAR lähettää polarisoituja radioaaltoja pohjoisella ja eteläisellä napa-alueella. Muutokset Kaikun polarisaatiossa mittasivat dielektrisyysvakiota ja huokoisuutta, jotka liittyvät vesijään esiintymiseen. Euroopan Avaruusjärjestöllä (ESA) oli kaksi muutakin koetta, infrapunaspektrometri ja aurinkotuulimonitori. Bulgarian ilmailuvirasto toimitti säteilymonitorin.

ISROn tärkeimmät instrumentit—Maastokartoituskamera, hyperspektrikamera ja kuun laserkeilain—tuottivat kuvia kuun pinnasta suurella spektri-ja spatiaaliresoluutiolla, mukaan lukien stereokuvat 5 metrin (16 Jalan) resoluutiolla ja globaalit topografiset kartat 10 metrin (33 Jalan) resoluutiolla. ISROn ja ESAn kehittämä Chandrayaan Imaging-Röntgenspektrometri on suunniteltu havaitsemaan magnesiumia, alumiinia, piitä, kalsiumia, titaania ja rautaa niiden lähettämien röntgensäteiden avulla, kun ne altistuvat auringonpurkauksille. Tämä tehtiin osittain auringon Röntgenmonitorilla, joka mittasi saapuvaa auringon säteilyä.

Chandrayaan-1: n lentotoiminnan oli alun perin tarkoitus kestää kaksi vuotta, mutta se päättyi 28.elokuuta 2009, kun radioyhteys avaruusalukseen menetettiin.

Chandrayaan-2 laukaistiin Sriharikotasta 22. heinäkuuta 2019 geosynkronisella satelliitin Mark III-kantoraketilla. Kiertorata kiertää kuuta naparadalla vuoden ajan 100 kilometrin korkeudessa. Mission Vikram-laskeutujan (joka on nimetty ISROn perustajan Vikram Sarabhain mukaan) oli tarkoitus laskeutua 7.syyskuuta eteläiselle napa-alueelle, jossa pinnan alta voisi löytyä vesijäätä. Suunniteltu laskeutumispaikka olisi ollut kauimpana etelässä, mihin yksikään kuuluotain oli laskeutunut, ja Intia olisi ollut neljäs maa, joka on laskeutunut kuuhun—Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan jälkeen. Vikram kuljetti pientä (27 kg ) Pragyan (sanskritiksi ”viisaus”) – mönkijää. Sekä Vikram että Pragyan suunniteltiin toimimaan 1 kuun päivän (14 maan päivän) ajan. Kuitenkin juuri ennen kuin Vikramin oli määrä laskeutua Kuuhun, yhteys katkesi kahden kilometrin korkeudessa.