Libanonin tasavallan presidentti (1952-1958). Camille Chamoun syntyi vuonna 1900 Dayr al-Qamarissa eteläisellä Libanoninvuorella. Vuosina 1916-1918 hänen perheensä joutui maanpakoon isänsä ranskalaismyönteisten sympatioiden vuoksi. Suoritettuaan oikeustieteen tutkinnon Chamoun työskenteli journalistiikan parissa, minkä jälkeen hänet hyväksyttiin asianajajaksi vuonna 1925. Hänet valittiin Mount Libanonin alueen edustajaksi vuonna 1934, hän liittyi Destourian Blokin riveihin ja hänestä tuli valtiovarainministeri vuonna 1938. Toisen maailmansodan aikana hän kannatti Ranskan mandaatin lakkauttamista Libanonissa. Libanonin itsenäistyttyä vuonna 1943 Chamoun toimi sisäministerinä. Vuosina 1944-1947 hän oli Libanonin suurlähettiläs Lontoossa ja johti myös Libanonin delegaatiota YK: ssa, jossa hän tuki palestiinalaisten asiaa. Vuonna 1947 hänet nimitettiin jälleen valtiovarainministeriksi ja seuraavan vuoden huhtikuussa hän edusti maataan Arabiliitossa.
vuoden 1951 parlamenttivaalien jälkeen Chamoun liittyi sosialistisen ja nationalistisen rintaman riveihin. Syyskuuta 1952 ja hänet valittiin Libanonin tasavallan presidentiksi kilpailijansa Hamid Franjiyyan erottua 2. Presidenttikaudellaan Chamoun muokkasi Libanonin vaalipiirijakoa vähentääkseen feodaalisten vallanpitäjien vaikutusvaltaa. Kansainvälisesti hän kannatti Bagdadin sopimusta liittymättä siihen, paheksui Egyptin presidentin Gamel Abdel Nasserin Suezin kanavan kansallistamista ja oli Eisenhowerin Opin kannattaja. Vuoden 1957 parlamenttivaalien peukalointi sai chamounin kilpailijat kapinoimaan häntä vastaan niin sanotussa Libanonin sisällissodassa vuonna 1958. Chamoun sai jatkaa virassaan kautensa loppuun eli syyskuuhun 1958, mutta ei saanut asettua ehdolle toiselle kaudelle.
puheenjohtajakisassa Fouad Chehabin tilalle Chamoun otti uudelleen varajäsenen paikkansa. Vuonna 1959 hän perusti Kansallisliberaalin puolueen (NLP), joka säilytti kannatuksensa hänen poliittiselle linjalleen. Presidentti Chehabin päättäväisenä vastustajana NLP liittoutui Pierre Jumayyilin Falangen ja Raymond Eddén kansallisen Blokin kanssa. Kesällä 1968 koalitio NLP-Phalange-National Bloc nousi parlamenttivaaleissa kärkeen. Vuonna 1970 Chamoun tuki vastustajansa Sulayman Franjiyyan (Hamidin veli) valintaa presidentiksi. Chamoun valittiin uudelleen parlamenttiin vuonna 1972, ja hänestä tuli sisäministeri Karamen hallituksessa heinäkuussa 1975.
vuosien 1975-1976 sisällissodan aikana Chamounilla oli merkittävä rooli Kansallisliberaalin puolueen johtajana osallistuen poliittisiin ja sotilaallisiin taisteluihin Maroniittirintamilla. Kesäkuuta 1976 ja nimitettiin ulkoministeriksi 17. Kolme kuukautta myöhemmin hänet nimitettiin väliaikaiseksi pääministeriksi ja hänelle määrättiin yhdistetyt ulko-ja puolustussalkut aina joulukuuhun saakka. Tuolloin hänen vihollisensa syyttivät häntä siitä, että hän kannatti Libanonin kristittyjen leirin liittoa Israelin kanssa, kun taas oman puolueensa sisällä hän joutui riitoihin muiden Maroniittijohtajien kanssa. Joulukuussa 1976 Chamoun erosi tehtävistään. Heinäkuussa 1980 Libanonin joukot kukistivat veristen yhteenottojen jälkeen NLP: n miliisin, jota johti hänen poikansa Dany. Chamoun osallistui vuonna 1984 muodostettuun kansallisen yhtenäisyyden hallitukseen, mutta hänen vaikutuksensa maan politiikkaan oli vähäinen. Hän kuoli vuonna 1987.
Katso myös Chamoun, Dory;Eddé, Raymond;Franjiyya, Sulayman;Phalange.
