Chaise, (ransk. Kantosauvat eli akselit kiinnitettiin hevosen valjaisiin eteen ja kiinnitettiin akseliin taakse. Vaunun runko oli sijoitettu akselin eteen siten, että sen pohja oli akseleita matalampi. Leposohvan sijainti akselien välissä tarjosi vakautta, mutta teki sivuovet mahdottomiksi, niin että matkustajan oli vaikea kiivetä akselien yli (tai muuten hänen oli väistettävä niiden alta) päästäkseen vaunuun etuovesta, joka avautui alaspäin. Aluksi matkustaja ajoi hevosta sisältä päin, myöhemmin lepotuolia hoiti hevosella ratsastanut kuljettaja.
Carriage Collection, museoissa Stony Brook, Stony Brook, Long Island, New York, gift of Elizabeth L. Godwin, 1951
leposohva sovitettiin ja sitä käytettiin laajalti sekä 1700-luvun Englannissa että Yhdysvalloissa. Uuden-Englannin eli Bostonin leposohva, joka oli ripustettu nahkaisten läpivientien ja puisten ulokejousien yhdistelmään, oli ainutlaatuinen amerikkalainen. Termi shay, kuten ”one-horse shay”, oli amerikkalainen chaisenkorruptio. Lepakko oli 1700-luvun tärkeimpiä henkilöautoja, ja Amerikassa sen suosio enteili rattaiden suosiota sata vuotta myöhemmin. Sanaa chaise sovellettiin myös umpimähkään lukuisiin vaunulajeihin.
