(3.toukokuuta 1415 – 31. toukokuuta 1495)

Cecily Neville oli Westmorlandin jaarlin Ralph Nevillen ja Joan Beaufortin neljästätoista lapsesta nuorin. Hän syntyi Rabyn Linnan Nevillen linnakkeessa Durhamissa 3. toukokuuta 1415. Joan Beaufort oli Edvard III: n 3. eloonjääneen pojan Juhana Gauntilaisen laillinen tytär.

Cecilyn ollessa vasta yhdeksänvuotias hän oli kihloissa isänsä kolmetoistavuotiaan Wardin, Yorkin herttuan Richard Plantagenetin kanssa. Pari vihittiin vuonna 1429, kun Cecily oli ehtinyt neljääntoista. Vuonna 1438 Cecily synnytti 23-vuotiaana ensimmäisen lapsensa Joanin, joka kuoli pienokaisena. Myöhemmin hän sai vielä kaksitoista lasta. Yorkin herttua omasi hieman paremman vaatimuksen kruunusta kuin kuningas Henrik VI itse, hän oli Edvard III: n kahden muun pojan jälkeläinen, Antwerpenin herttua Lionel, Clarencen herttua, Edvardin toinen elossa oleva poika ja Langleyn herttua Edmund, Yorkin herttua, viides poika. Kun Henrik VI sortui mielenvikaisuuteen, hänen sukulaisensa Richard Yorkilainen nimitettiin valtakunnan Lordiprotektoriksi.
kaksi kuukautta myöhemmin Anjoun kuningatar Margareeta synnytti pojan, Edvard lancasterilaisen. Yorkilaisten ruokkimina liikkui huhuja, joiden mukaan lapsi ei ollut heikkomielisen kuninkaan vaan herttua Somersetin lapsi. kuningatar, ”vahva työläisnainen”, suojeli kiivaasti poikaansa ja tämän oikeuksia. Henry sai lopulta järkensä takaisin ja kun hän näytti pojalleen, hän ilmoitti olevansa tyytyväinen ja tiedusteli lapsen kummivanhemmista. Lisäten olemassa olevia epäilyksiä lapsen isyydestä hän julisti, että Edvardin on täytynyt olla Pyhän Hengen isä.
virastaan erotettu York oli tyytymätön. Hän ymmärsi, että hänen asemansa oli nyt epävarma, koska hän oli alttiina kuningattaren epäilyksille ja myrkylle, sillä kuningatar hallitsi jälleen hallitusta. York, hänen lankonsa ja tukijansa Richard Neville, Salisburyn jaarli ja veljenpoikansa Richard Neville, Warwickin jaarli, kokosivat armeijan. Kuningas ja Somerset kohtasivat Yhdistyneet Yorkilaisjoukot St. Albansin kaupungissa 22. toukokuuta 1455. Margareetan suosikki ja Yorkin vihattu kilpailija, Somersetin herttua Edmund Beaufort sai surmansa taistelun aikana ja nuolesta haavoittunut Henrik vangittiin ja voittoisat Yorkilaiset palauttivat hänet Lontooseen. York nimitettiin jälleen Englannin suojelijaksi.
Margaret ei luonteelleen uskollisena suostunut ottamaan tätä nöyrästi vastaan. Hän kokosi armeijan edistääkseen poikansa asiaa ja York, Salisbury ja Warwick joutuivat pakenemaan ennen häntä. Cecily jäi Ludlow ’ n linnaan ja jatkoi työtään Yorkistien hyväksi. Hän aneli miehensä puolesta tämän kohtaloa käsitelleessä valtiopäiväkeskustelussa marraskuussa 1459. Richard Yorkin maat takavarikoitiin, mutta Cecily onnistui saamaan 600 punnan vuosittaisen apurahan elättääkseen itsensä ja lapsensa.

kapinaherrat keräsivät tukea ja valtasivat kostoksi Lontoon. Warwick kohtasi kuninkaalle uskolliset joukot Northamptonissa, kukisti ne ja vei epäonnisen Henrikin vangiksi takaisin Lontooseen. York palasi maanpaosta ja vaati virallisesti valtaistuinta. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän ei ollut aikaisemmin tehnyt niin, hän vastasi, että ”vaikka oikea aika on hiljainen, niin se ei mätäne eikä se häviä.”Sovittiin kompromissista, jolloin Henrik VI: n oli määrä pitää valtaistuin loppuelämänsä ajan, mutta kruununperimys siirtyi Yorkille ja hänen perillisilleen. Kukaan ei hetkeäkään odottanut, että henkevä Margaret hyväksyisi poikansa perinnöttömäksi jättämisen, ja näin kävi.

Margareeta Anjoulainen yritti saada Skotlannin, Yorkin ja Salisburyn kuninkaan Jaakko III: n tuen, joka suuntasi pohjoiseen kohtaamaan uhan, saapuen Sandal Castleen, muutama kilometri etelään Wakefieldistä 21. Somersetin ja Northumberlandin jaarlin johdolla ryhmittyneet lancasterilaiset joukot etenivät niitä kohti.
sen sijaan, että York olisi odottanut vahvistuksia, hän johti impulsiivista hyökkäystä Lancastrilaisia vastaan. Lancastrian armeijan kaksi suurta joukkoa, joita komensivat Wiltshiren jaarli ja Lordi Roos, nousivat esiin läheisistä metsistä ja Ansan leuat napsahtivat kiinni Yorkilaisten johtajaan. Yorkin herttua kuoli seuranneessa verilöylyssä, joka tunnetaan nimellä Wakefieldin taistelu, samoin kuin hänen seitsemäntoista vuotias poikansa Edmund, Rutlandin jaarli, joka kuoli paetessaan taistelukentältä yli Wakefieldin sillan, hänen vetoomuksensa hänen Henkensä on jätetty huomiotta. Salisbury vallattiin taistelun aikana ja kuljetettiin Pontefractin linnaan, jossa hänet teloitettiin. Kuningattaren päät oli seivästetty piikkeihin Yorkin kaupunginmuureilla, Yorkilla oli päässään paperikruunu pilkkanaan.
lähetettyään nuoremmat poikansa Georgen 11-vuotiaana ja Rikhardin, kahdeksan, Burgundin herttuan hovin turvaan Cecily jäi Baynardin linnaan Lontooseen, josta tuli käytännössä Yorkistien päämaja, elättämään vanhinta poikaansa Edwardia, nykyistä Yorkin herttuaa. Lyötyään Lancastrilaiset serkkunsa Richard Nevillen, Warwickin jaarlin avulla Mortimer ’ s Crossissa helmikuussa 1461 Edvard kruunattiin kuninkaaksi Edvard IV: ksi ja hänen nuoret veljensä palasivat äitinsä huostaan.
Warwick oli neuvottelemassa Ranskan kuninkaan kanssa Savoijin bonan kädestä Edvardille, kun kuningas paljasti, että tämä oli salaa nainut Elizabeth Woodvillen, erään lancasterilaisen ritarin köyhtyneen lesken vuonna 1464. Cecily raivostui, kun ylpeä ja pöyhkeä Warwick hautoi hänen nöyryytystään. Edelleen turhautuneena Edvardin yhteiskunnalliseen edistymiseen kuningattaren monissa tarvitsevissa suhteissa Warwick ja Cecilyn poika George, Clarencen herttua, vaihtoivat uskollisuuttaan Lancasterin suvulle. Warwick nai vanhemman tyttärensä Isabelin Georgelle ja toisen tyttärensä Anne Nevillen Henrik VI: n pojalle Edvardille, Walesin prinssille. Huhu alkoi kiertää, että Edward oli avioton, poika herttuatar Cecily ja jousiampuja, jonka nimi Blaybourne, jonka kanssa sanottiin, hän oli heittäytynyt suhde, kun Duke of York oli sijoitettu Rouen, joka olisi tehnyt Clarence oikeutettu kuningas Englanti. Cecily ei näytä sanoneen asiasta julkisuudessa juuri mitään, mutta matkusti sandwichiin mahdollisesti tarkoituksenaan sovitella keskenään sotivia poikiaan.
viime vuosina Edvardin mahdollista aviottomuutta koskevat tutkimukset ovat paljastaneet, että 14.heinäkuuta-21. elokuuta 1441, Edvardin sikiämisen arvioitu aika, Rikhard, Yorkin herttua, oli sotaretkellä Pontoisessa, joka oli useiden päivien marssi Rouenista, missä Cecily oleskeli. Tämän teorian painoarvoa lisää se, että Richardin ja Cecilyn toisen pojan, Rutlandin jaarlin Edmundin ristiäisjuhla oli ylenpalttinen tapaus, kun taas pariskunnan esikoispojan Edwardin ristiäiset olivat hillitty seremonia pienessä kappelissa Rouenissa.
Margareeta Anjoulaisen kanssa liittoutunut Warwick hyökkäsi Englantiin ja palautti Henrik VI: n valtaistuimelle lyhyeksi ajaksi (Lokakuu 1470 – Huhtikuu 1471), mutta Edvard sai valtaistuimensa takaisin ja Warwick surmattiin Barnetissa vuonna 1471. Edvardin ja hänen veljensä Yrjön välistä märkivää pahaa oloa ei ilmeisesti koskaan varsinaisesti parannettu, sillä vuonna 1478 Yrjö tuomittiin kuolemaan maanpetoksesta. Cecily vetosi Edvardiin, ettei hänen teloituksensa tulisi olla julkinen näytelmä, ja hänen sanotaan hukkuneen malmsey-viinin pyllyyn Lontoon Towerissa helmikuussa 1478.

Edvard IV kuoli yllättäen 9.huhtikuuta 1483 ja häntä seurasi hänen kolmetoistavuotias poikansa Edvard V. hänen setänsä Rikhard nimitettiin Edvardin tahdosta Lordiprotektoriksi. Saavuttuaan Lontooseen Richard asui Baynardin linnassa, joka oli hänen äitinsä asuinpaikka ennen kuin hänen Anne Neville-vaimonsa liittyi hänen luokseen. Nuori kuningas ja hänen kymmenvuotias veljensä Richard Duke of York majoitettiin torniin, josta heidän ei koskaan pitänyt nousta. Huhu levisi jälleen hänen cecilyn oletetusta aviorikoksesta ja Edwardin äpärästä. Polydore Vergil väitti myöhemmin, että Cecily ’ complanyd jälkeenpäin sekalaisissa paikoissa oikaista monia aatelisia.siitä suuresta vammasta”. Parlamentti julisti Edvard IV: n avioliiton Elizabeth Woodvillen kanssa mitättömäksi, heidän lapsensa aviottomiksi, ja Rikhard kruunattiin kuninkaaksi Rikhard III: ksi 6.heinäkuuta 1483.

Cecily näyttää kokeneen hyvän suhteen Richardin vaimoon, tämän suureen veljentyttäreen Anne Nevilleen, jonka kanssa hän oli kiinnostunut uskonnollisista teoksista. Mitään ei ole selvinnyt siitä, mitä mieltä hän oli pojanpoikansa Edvard V: n lausunnosta. Ainoa todiste yhteydenpidosta Cecilyn ja hänen poikansa Richardin välillä hänen valtakautensa aikana on hänen äidilleen osoitettu kirje, jossa hän pyytää: ”rouva, pyydän hartaasti, että saan kuulla teistä usein lohdutuksekseni”. Historioitsija Polydore Vergilin mukaan Cecily, jota ”syytettiin väärin aviorikoksesta, valitti jälkeenpäin monin paikoin monien jalojen miesten oikaisemisesta siitä suuresta vahingosta, jonka hänen poikansa Rikhard oli hänelle tehnyt.”
cecilyn nuorimman pojan Rikhardin hallituskausi osoittautui lyhyeksi, sillä Henrik Tudor löi hänet ja surmasi hänet 22. elokuuta 1485 Bosworthin taistelussa. 18. tammikuuta 1486 Cecilyn tyttärentytär, Yorkin Elisabet, Edvard IV: n vanhin tytär, avioitui uuden kuninkaan Henrik VII: n kanssa ja hänestä tuli Englannin kuningatar.
Cecily omistautui loppuelämänsä ajan uskonnollisille velvollisuuksille ja sai hurskauden maineen. Hänen jokapäiväinen elämänsä oli kirjattu seuraavasti: – ’ Hän on tottunut nousemaan kello seitsemän ja on valmis hänen kappalainen sanoa hänen matins päivän, ja matins Our Lady, ja kun hän on täysin valmis hänellä on alhainen massa hänen kammiossaan, ja messun jälkeen hän ottaa jotain luoda luonto; ja niin menee kappeli, kuulla jumalanpalvelus ja kaksi alhaista messua”.
cecilly Neville kuoli 31. toukokuuta 1495, 35 vuotta miehensä jälkeen, ja hänet ja heidän poikansa Edmund, Rutlandin jaarli, haudattiin Fotheringhayn kirkkoon Northamptonshireen. Hänen testamenttinsa tehtiin 31. toukokuuta 1495 berkhampstedin linnassa Hertfordshiressä, dokumentissa hän kuvailee itseään seuraavasti: –
”Vaimo oikealle jalolle prinssi Rikhard edesmenneelle Yorken herttualle, fader kaikkein cristenimmälle prinssille Herrani ja poika kuningas Edvard iijthille”..

hänen poikansa Rikhard III on jätetty pois, mutta voi olla, että hänen palvelijansa jäivät nyt riippuvaisiksi kuninkaan hyvästä tahdosta. Testamentissa varaudutaan useisiin hänen perheensä jäseniin, mukaan lukien hänen tyttärentyttärensä Elizabeth of York, kuningatar ja hänen poikansa Arthur, Walesin prinssi ja nelivuotias Henry, Yorkin herttua (tuleva Henrik VIII) sekä Lady Margaret Beaufort, kuninkaan äiti. Hän jätti myös testamenttilahjoja tyttärelleen Elizabethille, de la Polen pojanpojilleen ja lapsenlapsilleen Cecilylle, Annelle, Katherinelle ja Brigitille, Edvard IV: n nuoremmille tyttärille.
” … I Geve and bequeith to the Kinges noble grace all such money as is owing to me of the customes and two cups of gold. Myös minä geve ja testamenttaan Quene ristikko croselette diamantes saha kanssa claspes hopeaa ja guilte emaloitu peitetty vihreällä kankaalla kultaa ja Pixel lihaa St Christofer. Ja minä annan rouvalleni, kuninkaalle, portviinin, jossa on kultahippuja, jotka on peitetty mustalla kultakankaalla. Myös minä geve minun Lordi Prince bedde of arres of Whele of Fortune ja testour saman kontrapunktia arras ja tappet arres kanssa paavi. Myös minä geve minun lordi Henry Duke of Yorke kolme tappets arres oon niistä elämän St John Baptist toinen Mary Maudeleyn ja thirde of passion of our Lord and Saint George…
… myös minä geve minun doughter of Suffolk chaire with the covering, all the quoskions, horses and harneys belonginge to the same and all my palfreys. Myös minä geve poikani suffolke a clothe of estate ja iij quosions of purpull damaske clothe of gold. Olen myös geve pojalleni humfrey kaksi awter vaatteet blewe damaske brawered ja vestyment crymeson satten jhus masse. Ja pojalleni Williamille, – joka on täynnä valkoisia sarcenettejä, – kaksi sänkyä downe – ja kaksi samaa bolsteria. Olen myös geve minun Doughter Anne priores of Sion boke Bonaventure ja Hilton samassa Englishe ja Boke of Revelacions of Saint Burgitte”.

Richard Duke of Yorkin ja Cecily Nevillen lapset ja lapsenlapset

*Jeanne d ’ York – kuoli lapsenkengissä (1438)
*Anne of York (syntynyt Fotheringayssa 10. elokuuta 1439 kuoli 14.Tammikuuta 1476), m. (1) Henry Holland, 3. Exeterin herttua. 2) Sir Thomas St. Leger. Kysymys – (1) Anne Holland m. Thomas Grey, markiisi Dorset (2)Anne St. Leger
*Henry of York – (syntynyt Hatfieldissä 10. helmikuuta 1441) – kuoli lapsenkengissä
*kuningas EDWARD IV ( syntynyt Rouenissa 28. huhtikuuta 1442 – 9. huhtikuuta 1483) M. Elizabeth Woodville Issue – Elizabeth of York (1466-1503) M. Henrik VII (2)Mary (1467-82) 3)Cecily (1469-1507) (4) Edvard V (1470-83?) 5) Margareeta s.&d.1472) 6) Rikhard, Yorkin herttua (1473-83?) (7) Anne (1475-1511) (8) George (1477-79) (9) Catherine (1479-1527) (10) Bridget (1480 – noin 1517)
*Edmund, Rutlandin jaarli (syntynyt Rouen 17. toukokuuta 1443 kuoli 31.joulukuuta 1460)
*Elizabeth York (syntynyt Rouen 22. huhtikuuta 1444 kuoli tammikuussa 1503), m. John de la Pole, Suffolkin herttua. Kysymys-1) John de la Pole, Lincolnin jaarli (c 1462-1487) 2) Geoffrey de la Pole (s. 1464) 3) Edward de la Pole (1466-1485). Richmondin arkkidiakoni. Elizabeth de la Pole (n.1468 – 1489) (4) Edmund de la Pole, Suffolkin 6.jaarli, (1471 – 30. huhtikuuta 1513)(7) Dorothy de la Pole (s.1472) 8) Humphrey de la Pole (1474-1513) 9) Anne de la Pole (1476-1495) 10)Catherine de la Pole (n.1477 – 1513) M. William, 5.Lordi Stourton 11) William de la Pole, Knt.(1478-tammikuun 1504 jälkeen). 12) Richard de la Pole (1480-24. helmikuuta 1525)
*Margaret of York (syntynyt 3. toukokuuta 1446 kuoli 23. marraskuuta 1503) M.Charles The Bold, Burgundin herttua
*William of York (s. 7. heinäkuuta 1447)- kuoli lapsenkengissä
*John of York (s. 7. marraskuuta 1448)- kuoli lapsenkengissä
*George Plantagenet, Clarencen herttua ( syntynyt Dublinissa 21. lokakuuta 1449 kuoli 18. helmikuuta 1478) m. Isabel Neville Issue- (1) Margaret, Salisburyn kreivitär (1473-1541) (2) Edward, Warwickin jaarli (1475-1499)
*Thomas of York (s. n. 1451) – kuoli lapsenkengissä
*kuningas Rikhard III syntyi Fotheringayssa 2. lokakuuta 1452-kuoli 22. elokuuta 1485) M. Anne Neville Issue – Edward Prince of Wales (1473-84)
*Ursula of York (s. n. 1454)
ruusujen sotien taistelut
Fotheringhay-Yorkin talon mausoleumi
Nevillen suku
Plantagenet genealogy