kliininen kysymys

skitsofreniapotilaiden keskuudessa miten toisen polven psykoosilääkkeet, kuten olantsapiini, ketiapiini, risperioni ja tsiprasidoni verrattavat suhteelliselta teholtaan ensimmäisen polven psykoosilääkkeitä kuten perfenatsiinia?

alaraja

skitsofreniapotilailla olantsapiinia saaneiden potilaiden hoidon keskeyttäminen kesti pitempään kuin muiden psykoosilääkkeiden käytön, mutta heillä ilmeni enemmän painonnousua, hyperglykemiaa ja hyperlipidemiaa.

pääkohdat

Interventiotehokkuutta koskevissa kliinisissä Psykoosilääketutkimuksissa (CATIE) skitsofreniatutkimuksessa verrattiin toisen polven psykoosilääkkeiden (olantsapiini, risperidoni, ketiapiini ja tsiprasidoni) suhteellista tehoa ensimmäisen polven psykoosilääkkeisiin perfenatsiiniin. Ensisijainen tulos oli aika lopettaa mistä tahansa syystä, ja huomattavaa on, että vain 26% potilaista sai 18 kuukautta tutkimuslääkettä, johon heidät satunnaistettiin. Olantsapiinin käytön keskeyttämiseen liittyi pidempi aika kuin ketiapiinin tai risperidonin, mutta se oli samanlainen kuin perfenatsiinin ja tsiprasidonin. Olantsapiiniin liittyi enemmän painonnousua, hyperlipidemiaa ja hyperglykemiaa, kun taas tsiprasidoniin liittyi painon laskua sekä lipidi-ja verensokeriarvojen paranemista.

suunnittelu

populaatio

Liittymiskriteerit

• Ikä 18-65 vuotta
• DSM-IV: n skitsofrenia

mahdollisuus ottaa suun kautta otettavia psykoosilääkkeitä

poissulkukriteerit

• skitsoaffektiivisen häiriön diagnoosi
• sai vain yhden psykoottisen jakson

kehitysvammaisuus tai muut kognitiiviset häiriöt

• tutkimuslääkkeiden haittavaikutukset
• hoitoresistenssi, määritelty jatkuvina, vaikeina oireina riittävästä tutkimuslääkehoidosta huolimatta
• raskaus tai imetys
• vakava ja epävakaa lääketieteellinen kunto

Perusdemografiat

• Ikä: 40,6 vuotta
• mies: 74%

alkoinen: 60% usta: 35%

• Latino: 12%
• koulutus: 12 vuotta

aimisissa: 11%

• työtön: 85%

pahenemisvaiheet aiemmissa 3 Mos: ssa: 28%

• psykiatrinen historia
  • panss-pisteet: 75, 7
  • kliinisellä tasolla CGI-vakavuuspisteet: 4, 0
  • ikä käytös-tai tunneperäisten ongelmien hoidossa 1.hoitokerralla: 24 V
  • vuotta ensimmäisen psykoosilääkkeen määräämisestä: 14.4
• depressio: 28%
• alkoholiriippuvuus tai alkoholin väärinkäyttö: 25%
• huumeriippuvuus tai huumeiden väärinkäyttö: 29%
• pakko-oireinen häiriö: 5%
• Muu ahdistuneisuushäiriö: 14%

lähtötilanteen lääkkeet

interventiot

• satunnaistettiin olantsapiiniin 7, 5-30 mg/vrk, perfenatsiiniin 8-32 mg/vrk, ketiapiiniin 200-800 mg/vrk, risperidoni 1.5-6 mg / vrk enintään 18 mos. FDA hyväksyi ziprasidonin 40-120 mg/vrk käyttöön ja lisäsi sen tutkimukseen tammikuussa 2002, kun noin 40% potilaista oli otettu mukaan.
• vaiheittainen 4-wk siirtyminen esitutkimushoidosta tutkimuslääkkeisiin
• kuukausittain lääkärikäynnit
• tardiivia dyskinesiaa sairastaville potilaille ei voitu määrätä perfenatsiinia
• onnistunut hoitoaika määriteltynä HOITOKUUKAUSINA CGI-asteikolla ≥3 tai 4 paranemalla ≥2 pistettä lähtötilanteesta

hoitotulokset

vertailut ovat olantsapiini vs. ketiapiini vs. risperidoni vs. perfenatsiini vs. tsiprasidoni.

Primar Out-tulos

hoidon keskeyttäminen syystä, joka aiheuttaa 64% vs. 82% vs. 74% vs. 75% vs. 79% hoidon keskeyttämiseen kulunut aika 9, 2 vs. 4, 6 vs. 4, 8 vs. 5, 6 vs. 3, 5 mos (P=0, 004) olantsapiini vs. ketiapiini: H 0, 63; 95%: n luottamusväli 0, 52-0, 76; p<0, 001 olantsapiini vs. risperidoni: hr 0, 75; 95%: n luottamusväli 0, 62-0, 90; P=0, 002 olantsapiini vs. perfenatsiini: HR 0, 78; 95%: n luottamusväli 0, 63-0, 96; P=0, 021; ns ADUST-tarpeen jälkeen P 0 0, 017 olantsapiini vs. tsiprasidoni: hr 0, 76; 95%: n luottamusväli 0, 60-0, 97; P=0, 028; NS monivertailuissa tehdyn oikaisun jälkeen tarvittava P≤0, 013

sekundaariset lopputulokset

hoidon keskeyttäminen tehon puutteen vuoksi 15% vs. 28% vs. 27% vs. 25% vs. 24% hoidon keskeyttämiseen kulunut aika NA vs. 6, 0 vs. 6, 0 vs. 6, 1 vs. 6, 9 mos (p<0, 001) NA — olantsapiinia ei voitu arvioida vähäisten tapahtumien vuoksi. Olantsapiini vs. ketiapiini: HR 0, 41; 95%: n luottamusväli 0, 29-0, 57; p<0, 001 olantsapiini vs. risperidoni: HR 0, 45; 95%: n luottamusväli 0, 32-0, 64; p<0, 001 olantsapiini vs. perfenatsiini: HR 0, 47; 95% luottamusväli 0, 31-0, 70; P<0.001 Olanzapine vs. ziprasidone: HR 0.59; 95% CI 0.37-0.93; P=0.026; NS after adjustment for multiple comparisons, required P≤0.013 Patient’s decision to stop treatment 24% vs. 33% vs. 30% vs. 30% vs. 34% Time to discontinuation 12.3 vs. 4.9 vs. 4.5 vs. 6.2 vs. 3.4 mos (P=0.034) Duration of successful treatment time 3 vs. 1 vs. 1 vs. 1 mos (P<0.001) Hospitalization for exacerbation of schizophrenia 11% vs. 20% vs. 15% vs. 16% vs. 18% (P<0.001) 0.17 vs. 0.44 vs. 0.30 vs. 0.33 vs. 0.40 sairaalahoitoa henkilötyövuotta kohti

haittatapahtumat

unettomuus 16% vs. 18% vs. 24% vs. 25% vs. 30% (p<0, 001) virtsan epäröinti, suun kuivuminen, ummetus 24% vs. 31% vs. 25% vs. 22% vs. 20% (p<0, 001) lopettaminen sietämättömien haittavaikutusten vuoksi 18% vs. 15% vs. 10% vs. 15% (P=0, 04) lopettaminen painonnousun tai metabolisten vaikutusten vuoksi 9% vs. 4% vs. 2% vs. 1% vs. 3% (p<0, 001) painon muutos 30% vs. 16% vs. 14% vs. 12% vs. 7% gained >7% weight (P<0.001) +2.0 vs. +0.5 vs. +0.4 vs. -0.2 vs. -0.3 lb/mo of treatment (P<0.001) Discontinuation due to extrapyramidal effects 2% vs. 3% vs. 3% vs. 8% vs. 4% (P=0.002) Exposure-adjusted mean change in HbA1c +0.40 vs. +0.04 vs. +0.07 vs. +0.09 vs. +0.11% (P=0.01) Exposure-adjusted mean change in cholesterol +9.4 vs. +6.6 vs. -1.3 vs. +1.5 vs. -8.2 mg/dl (P<0.001) Exposure-adjusted mean change in triglycerides +40.5 vs. +21.2 vs. -2.4 vs. +9.2 vs. -16.5 mg/dl (P<0.001) Exposure-adjusted mean change in prolactin -8.1 vs. -10.6 vs. +13.8 vs. -1.2 vs. -5.6 (P<0.001) Mean change in corrected QT interval from baseline to last observation 1.2 vs. 5.9 vs. 0.2 vs. 1.4 vs. 1.3 msec (P=0.25) Prolonged corrected QT interval 0% vs. 3% vs. 3% vs. 1% vs. 1% (P=0.03) Use of additional anxiolytics 9% vs. 14% vs. 10% vs. 15% vs. 15% (P<0.001) Use of additional antidepressants 12% vs. 8% vs. 16% vs. 11% vs. 14% (P=0.03) Use of additional hypnotics, sedatives 7% vs. 4% vs. 9% vs. 9% vs. 9% (p=0, 03)

kritiikki

• annokset annettiin valmistajan suositusten perusteella eikä FDA: n
• 74% potilaista intention-to-treat-analyysissä keskeytti annetun hoidon vaiheessa 1 ennen 18 kuukautta (mediaani 6 kuukautta)

Rahoitus

rahoitti National Institute of Mental Illness (NIMH) ja Foundation of Hope of Raleigh, NC. AstraZeneca Pharmaceuticals, Bristol-Myers Squibb, Forest Pharmaceuticals, Janssen Pharmaceutica, Eli Lilly, Otsuka Pharmaceuticals, Pfizer, Zenit Goldline Pharmaceuticals, Schering-Plough ja Novartis toimittivat tutkimuslääkkeitä. Useita kirjoittajia paljastuksineen.