• 1980-81: apulaisprofessori Harvardin yliopistossa
• 1981-92: apulaisprofessori Binghamtonin yliopistossa
• 1992-2003: professori/apulaisprofessori Pohjois–Carolinan yliopistossa Chapel Hillissä
• 2003-läsnä: tutkimusprofessori Watson Institute for International Studiesissa ja professori (Antropologia) Brownin yliopistossa

hän toimi American ethnological Societyn puheenjohtajana vuosina 2001-2005. Hän on huolestuneiden antropologien verkoston perustaja.

huhtikuussa 2013 Lutz sai Guggenheim Fellowshipin ”kirjoittamaan kirjan Amerikan sodan nykyaikaisista moraliteeteista”, joka sisältää maanlaajuisen haastattelunäytteen ”ymmärtääkseen, mitä suosittuja 9/11-sodan jälkeisiä historioita ja arviointeja syntyy erilaisissa yhteisöissä.”

AwardsEdit

• 2013: John Simon Guggenheim Memorial Foundation Fellowship
• 2010: Distinguished Career Award, Society for the Anthropology of North America
• 2008: Delmos Jones ja Jagna Sharff Memorial Prize for the Critical Study of North America for Local Democracy Under Siege
• 2007-08: Matina S. Horner Distinguished Visiting Professor, Radcliffe Institute for Advanced Study
• 2002: Anthony Leeds Prize for Homefront
• 2002: Victor Turner Prize in Ethnographic Writing, kunniamaininta Homefront
• 1993: American Association of University Publishers, kunniamaininta parhaasta kirjasta sosiologiassa ja antropologia National Geographicin lukemiseen
• 1980: Stirling Award in Culture and Personality Studies, American Anthropological Association
• 1980: C. S. Ford Cross-Cultural Research Award, Society for Cross Cultural Research

Areas of interestEdit

Military, war, and societyEdit

Lutzin ensisijainen kiinnostuksen kohde on armeija, sota ja yhteiskunta. Seuraavassa on kaksi tiivistelmää, joissa hän selittää näkemyksiään. Huhtikuuta 2008 sodanvastaisessa radiossa:

tässä haastattelussa käsiteltiin Yhdysvaltain läsnäoloa Irakissa ja muissa maissa ympäri maailmaa. Lutzin mukaan Yhdysvaltain virallisia sotilastukikohtia on yli seitsemänsataa eri puolilla maailmaa. Nämä pysyvät tukikohdat perustetaan yleensä sotien jälkeen: esimerkiksi saksa, japani, italia ja Korea. Näiden tukikohtien ylläpito maksaa arviolta 140 miljardia dollaria. Tukikohdat eivät ole vain äärimmäisen kalliita, vaan ne herättävät myös amerikkalaisvastaisia tunteita Maiden isäntäväestössä. Lutzin mukaan osa tukikohdista, kuten Filippiineillä, ”tanssii diktaattorien kanssa” siinä, että Yhdysvallat sulkee silmänsä saadakseen maahan tukikohdan. Joskus tukikohdat tukivat näiden maiden sisäisiä asekauppoja, joilla oli demokratian vastaisia vaikutuksia. Lutz muistuttaa myös, että monet yhdysvaltalaiset yritykset hyötyvät näiden merentakaisten tukikohtien rakentamisesta ja ylläpidosta.

toinen Lutzin esiin nostama tärkeä kysymys on, mikä tarkalleen on Yhdysvaltain pysyvien tukikohtien tarkoitus kaikkialla maailmassa. Olisiko Irakin tapauksessa kyse vakauden edistämisestä vai öljysuojelusuunnitelmasta? Lutzin mukaan pysyvien tukikohtien ylläpitäminen kaikkialla maailmassa ei edistä vakautta, ja itse asiassa ne nähdään Yhdysvaltain aggressiona, joka uhkaa muita maailman maita, kuten Kiinaa. Lutz esittää, että pysyvissä tukikohdissa on kyse enemmänkin ”voimasuojasta” ja kyvystä ”käydä sotaa.”Hän sanoo, että Yhdysvallat ylläpitää pysyviä tukikohtia ympäri maailmaa luodakseen” globaalin sotilaallisen asenteen ” ja luodakseen kyvyn hallita tapahtumia kaikilla maailman alueilla.

toinen järjestettiin 10.syyskuuta 2011 avoimen lähdekoodin Radio Arts, Ideas and Politics-sivustolla:

Haastattelu käsitteli research Lutzia, ja ryhmä muita tutkijoita teki tutkimusta Irakin ja Afganistanin sodista. Tutkimuksen mukaan ruumiita oli 6 000 Yhdysvaltain sotilasta ja yhteensä 260 000 ihmistä, jotka kuolivat suoraan väkivaltaisuuksissa. Lutz huomauttaa myös, että monia ihmisiä kuolee välillisesti esimerkiksi lääke-ja ruokatarvikkeiden menetykseen.

Lutzin tutkimus sisältää myös mielenkiintoisen kustannusarvion. Tutkimuksessa arvioitiin, että kaikki rahat, jotka on käytetty sotaan, tulevaisuuden rahaa käytetään asioita, kuten tulevien veteraanien kustannukset, ja lisäkorko vastaa noin 5 biljoonaa dollaria. Tutkimuksessa tätä verrataan Bin Ladeniin, joka käytti noin 500 00 dollaria ihmisten kouluttamiseen 9/11-iskua varten. Jokaista bin Ladenin käyttämää dollaria kohti USA on käyttänyt 7, 8, 9, miljoonaa dollaria. Tutkimuksessa todetaan myös, että sotiin käytetty raha on ohjannut resursseja ”modernin talouden perusteiden rakentamisesta”, kuten koulutuksesta, kauttakulun infrastruktuurista ja niin edelleen. Rahat on sijoitettu johonkin muuhun kuin vahvan talouden perusasioihin. Lutzin mukaan 800 000 työpaikkaa olisi syntynyt, Jos rahat olisi käytetty terveydenhuoltoon tai koulutukseen, ja lisäksi nämä alat ovat kärsineet.

toinen vakava kysymys Lutz käsittelee sitä, miksi Yhdysvaltain hallitus ei ole kerännyt näitä tietoja ja julkistanut niitä? Hän kysyy, ” minkälainen hallinto meillä on, että voimme ryhtyä sotaan nopealla impulssilla vähällä tiedolla, jossa kymmenen vuotta myöhemmin jää yliopiston tehtäväksi joukko ihmisiä yhdessä yrittämään arvioida jotain, mitä hallituksen olisi pitänyt arvioida 2, 3, 4 vuoden päästä.”Hän toteaa, että monet yritykset ovat hyötyneet sodasta ja että näihin sotiin liittyvä tuhlaus ja korruptio on ollut suunnatonta. Tutkimuksessa todetaan myös, että Yhdysvallat ei ole saanut ystäviä erityisesti Irakin miehityksellä. Massiivisen rahankäytön lisäksi kansalaisvapauksia ja ihmisoikeusloukkauksia on puolusteltu kansallisen turvallisuuden perusteella. Ajatus kansallisen turvallisuuden edistämisestä liittyy myös siihen, että Yhdysvallat investoi edelleen sotilastukikohtiin, joissa se ei ole järkevää.

Lutzin tutkimus saattaa myös synnyttää keskustelun siitä, miksi voima mielestämme toimii? Lutzin mukaan on olemassa” maaginen ajattelu”, jossa ihmiset olettavat, että jos meille ei tapahtunut jotain pahaa, sen täytyy johtua siitä, että kehitimme sotavoimia Lähi-idässä.”Hän sanoo, että todisteet eivät tue tätä, ja sanoo ”ajatus siitä, että nämä sodat olisivat pitäneet meidät turvassa, on virheellinen.”Toinen Lutzin tutkimuksen kautta esiin tuleva kysymys on, olisiko sota ollut erilainen luonnoksen tai sotaveron kanssa? Hän pohtii, olisiko julkista omahyväisyyttä ollut vähemmän, jos olisi ollut luonnos tai sotavero.

Lutz päättää haastattelun toteamalla, että Yhdysvaltojen on arvioitava virheitä, joita näissä sodissa tehtiin. Hänen mukaansa ” poliittisessa kulttuurissamme ei ole paljon tilaa pohdinnalle.”Hän arvostelee Obamaa siitä, että hän sanoi, että ”meidän täytyy kääntää sivua Irakista”, ja väittää, ettemme edes tiedä, mitä

tarinaa kirjoitimme. Hänen mukaansa pitää ymmärtää, mitä/miten se tapahtui ja tapahtuuko se uudestaan. Irakin ja Afganistanin tapauksessa lähdimme vapauttamaan kansaa ja luomaan demokratiaa, eikä näin todellisuudessa tapahtunut. Lutz korostaa näiden sotien tutkimisen ja pohtimisen tärkeyttä.

muita kiinnostuksen kohteita ovat rotu ja sukupuoli, demokratia, autot globaalissa perspektiivissä, subjektiivisuus ja valta, Valokuvaus ja kulttuurihistoria, kriittinen teoria, antropologiset menetelmät, tieteen sosiokulttuuriset kontekstit, Yhdysvaltain kahdennenkymmenennen vuosisadan historia ja etnografia sekä Aasian ja Tyynenmeren alue.