Study 1
Solomon and collectives (1988) review the impact of the Caring School Community (CSC) program on elementary school children in kindergarten through fourth grade in a San Francisco Bay (Calif.)- alue esikaupunki koulupiiri käyttäen lähes kokeellinen suunnittelu. Tutkijat jakoivat kuusi koulua piirin sisällä kahteen suunnilleen samanarvoiseen kolmen ryhmään koon, tiedekuntakokemuksen, sosiodemografisten ominaisuuksien, saavutustason ja osallistumisintressin perusteella. Toinen näistä ryhmistä valittiin satunnaisesti vastaanottamaan ohjelma, kun taas toinen toimi vertailuryhmänä.
arvioinnissa tarkasteltiin yhteensä 67 luokkahuonetta, joista 37 oli hoitoryhmän luokkahuoneita ja 30 vertailuryhmän luokkahuoneita. CSC: tä annettiin lapsille kahdessa kohortissa, joista jokainen aloitti projektin päiväkodissa-ensimmäinen kohortti sai CSC: n lukuvuonna 1982-83 ja toinen kohortti sai CSC: n lukuvuonna 1985-86. Ohjelmakoulujen jokainen kohortti ja vertailukoulujen rinnakkaiskohortti osallistuivat vuosittain samaan tiedonkeruutoimintaan. Arvioinnissa keskityttiin ensimmäisen kohortin tuloksiin.
arvioinnit luokkahuoneen käytännöistä, aktiviteeteista ja oppilaiden käyttäytymisestä tehtiin opettajien kyselylomakkeiden, kolmannen luokan yksittäisten oppilaiden haastattelujen, strukturoitujen pienryhmätehtävien ja luokkahuonehavaintojen avulla. Lisäksi kehitettiin ja käytettiin merkkijärjestelmäinstrumenttia ja luokitusjärjestelmäinstrumenttia. Tarkkailijat käyttivät merkkijärjestelmää tarkkailtuaan luokkahuonetta 2 minuutin ajan, kun taas luokitusjärjestelmää käytettiin 2 tunnin tarkkailukäynnin jälkeen. Ensimmäisen käyttövuoden (1982-83) jälkeen soittimia uudistettiin.
interventio kesti 5 vuotta, ja 350 opiskelijaa ensimmäisessä kohortissa ja 165 opiskelijaa jäi täydelliseen arviointiin (noin puolet hoitoryhmässä ja puolet kontrolliryhmässä). Jokaisen 5 vuoden arvioinnin aikana kaikki luokkahuoneet havaittiin kahdeksalla erillisellä 2 tunnin käynnillä. Luokan tarkkailijoita koulutettiin, eivätkä he olleet tietoisia minkään koulun tilasta (kohtelusta tai vertailusta).
tutkimuksessa oli joitakin rajoituksia. Havaintolaitteet vaihdettiin ensimmäisen vuoden jälkeen. Muita rajoituksia ovat useita hoidon häiriöitä, häiritsevä testaus, sekulaariset suuntaukset, ja väliin tapahtumia. Lopuksi käytettiin eri koulujen oppilaita, mutta mitään tietoa ei anneta muista aloitteista tai toimista missään näistä kouluista, jotka voivat vaikuttaa lopputulokseen käyttäytymiseen.
tutkimus 2
Battistich and collectives (2000) teki CSC-ohjelmasta lähes kokeellisen tutkimuksen, jossa käytettiin mukavuusnäytettä kuudesta koulupiiristä yhteensä 24 peruskoulusta. Kouluista 12 sijaitsi länsirannikolla, 4 etelässä, 4 kaakossa ja 4 Yhdysvaltain koillisosassa. Niihin kuuluu kaupunki -, esikaupunki-ja maaseutukoulupiirejä, ja ne palvelevat monimuotoista, mutta suunnilleen samanarvoista väestöä.
kaksitoista koulua valittiin vastaanottamaan väliintulo tiedekunnan kiinnostuksen ja koetun todennäköisyyden perusteella, että ne voisivat toteuttaa CSC-ohjelman. Kaksitoista vertailukoulua vastasi interventiokouluja koulujen koon ja oppilaiden ominaisuuksien perusteella. Arvioinnissa oli mukana yhteensä 5 500 opiskelijaa: 2 250 opiskelijaa hoitoryhmässä ja 2 250 opiskelijaa vertailuryhmässä. Arvioinnit saatiin valmiiksi perusasteella lukuvuonna 1991-92 ennen CSC-ohjelman käyttöönottoa. Tutkijat käyttivät 36 kuukauden seurantajaksoa.
oppilaiden omakertomuksia käytettiin tulosten mittaamiseen. Huumeidenkäyttöä ja muuta ongelmakäyttäytymistä (mukaan lukien oppilaiden savukkeiden, alkoholin ja marihuanan käyttö sekä rikollisten käyttäytymisen yleisyys) koskevat arviot rajoittuivat kunkin koulun viidennen tai kuudennen luokan oppilaisiin. Oppilaiden käsitystä koulusta yhteisönä mitattiin myös tarkastelemalla oppilaan itsemääräämisoikeuden ja vaikutusvallan tasoja luokkahuoneessa, luokkahuoneen tukemista ja koulun tukemista. Muutoksia tehtiin sukupuolen, etnisyyden ja arvosanan mukaan.
Ryhmätyöskentelylle sokeat tarkkailijat tekivät Luokkahavaintoja koko tutkimuksen ajan. Perusvuodesta alkaen tehtiin vuosittain neljä 90 minuutin havaintoa jokaisesta ohjelma-ja vertailukoulujen luokasta. Kaikki tarkkailijat olivat saman projektin henkilökunnan kouluttamia; tarkkailijat kuvasivat videonauhoja luokkahuoneiden vuorovaikutuksesta ja koulutusvierailuista koko kouluvuoden ajan luotettavuuden säilyttämiseksi. Keskimääräinen tarkkailijasopimus arviointiperusteen kanssa oli 75 prosenttia tutkimuksen kaikkien neljän vuoden aikana.
ohjelman vaikutuksia kaikkiin toimenpiteisiin tutkittiin käyttäen suunniteltuja kontrasteja, joissa verrattiin lineaarisia muutoksia ohjelman lähtötilanteesta ja vertailukouluja (ryhmien välisiä vertailuja). Kovarianssin monimuuttuja-analyysia käytettiin, ja sen jälkeen käytettiin univariaattisia suunniteltuja kontrasteja. Ongelmakäyttäytymistiedoille tehtiin myös kahdet analyysit: tutkimuksen laajuinen analyysi, joka sisälsi kaikki 24 koulua, ja suuren muutoksen analyysi, johon sisältyi viisi suuren muutoksen koulua (koulut, joilla oli korkea toteutustaso) ja niiden viisi vertailukoulua.