Buyidien dynastia

admin

Buyidien dynastia tai Buyidien dynastia (persiaksi بل الووه Āl-e Buye), joka tunnetaan myös nimillä Buwaihidit, Bowayhidit, Buyahidit tai Buyyidit, oli shī ’ ah-dynastia, joka oli kotoisin Daylamanista Gilanista. He perustivat valtioliiton, joka hallitsi suurinta osaa nykyisestä Iranista ja Irakista 1000-ja 1000-luvuilla. 1000-ja 1000-luvuilla, juuri ennen seldžuqin turkkilaisten hyökkäystä, Buyidit olivat Lähi-idän vaikutusvaltaisin dynastia.

historia

Shirāzin Vakeelin basaari rakennettiin alun perin Būyidien kaudella, mahdollisesti ” Adud al-Daulan valtakaudella.

Būyidien liiton perustajia olivat ” Alī ibn Būyah ja hänen kaksi nuorempaa veljeään, al-Hassan ja Aḥmad. Alun perin soldierabaristānin Ziyārīdien palveluksessa ollut ” Alī sai värvättyä armeijan kukistamaan Bagdadista tulleen turkkilaisen kenraalin nimeltä Yaqut vuonna 934. Seuraavien yhdeksän vuoden aikana kolme veljestä saivat haltuunsa loput ’Abbāsidin kalifaatista. Vaikka Būyidihallitsijat hyväksyivät Bagdadissa kalifin titulaarivallan, he ottivat valtion tosiasiallisen hallinnan itselleen.

Būyidiliiton ensimmäisiä vuosikymmeniä leimasivat suuret aluevoitot. 930-luvulla valloitettujen farsin ja Jibalin sekä vuonna 945 alistuneen Keski-Irakin lisäksi Būyidit valtasivat Rayn (943), Kermānin (967), Omanin (967), Jazīran (979), Ṭabaristānin (980) ja Gorganin (981). Tämän jälkeen būyidit vaipuivat kuitenkin hitaaseen alamäkeen, kun Konfederaation palat vähitellen irtautuivat ja heidän hallitsemansa paikalliset dynastiat muuttuivat de facto itsenäisiksi.

būyidien hallinnon likimääräinen vuosisata yhdistettynä muiden iranilaisten dynastioiden nousuun alueella edustaa ajanjaksoa Iranin historiassa, jota kutsutaan joskus ”Iranin Intermezzoksi”, koska se oli välisoitto ” Abbāsidien arabien ja Seldžuqien turkkilaisten vallan välillä. Dailamilaisina Iranilaisina būyidit elvyttivät tietoisesti Persian Sassānidien dynastian symboleja ja tapoja. Itse asiassa, alkaen ’Adud al-Dawlasta he käyttivät muinaista sassānidien arvonimeä Shāhanshāh (persiaksi: الاهناه), kirjaimellisesti ”kuninkaiden Kuningas”.

Buyidien Konfederaatio jakautui keskenään ja sitä hallitsivat useat dynastian jäsenet. Vuonna 945 Amir Mu ’ Izz al-Dawla valtasi Bagdadin ja sai nimellisesti hallintaansa kalifit. Buyidihallitsijoiden käyttämä arvonimi oli amīr, joka tarkoittaa ”käskynhaltijaa”tai ” ruhtinasta”. Yleensä yksi amīreista tunnustettaisiin vanhimmaksi kuin muut; tämä henkilö käyttäisi arvonimeä amīr al-umarā ’ eli vanhempi amīr. Vaikka vanhempi amīr oli būyidien muodollinen johtaja, hänellä ei yleensä ollut merkittävää määräysvaltaa oman henkilökohtaisen amiraattinsa ulkopuolella, vaan jokaisella amirilla oli suuri itsehallinto omilla alueillaan. Kuten edellä mainittiin, jotkut vahvemmat amīrit käyttivät sassanidien arvonimeä Shāhanshāh. Vallanperimys oli perinnöllistä, ja isät jakoivat maansa poikiensa kesken.

Iranilainen Būyid Daylamiittisotilas.

Būyidien armeija koostui Jalkasotilaina palvelleista Iranilaistovereistaan sekä turkkilaisesta ratsuväestä, jolla oli ollut merkittävä rooli ” Abbāsidin armeijassa. Dailamilaiset ja turkkilaiset riitelivät usein keskenään yrittäessään olla hallitseva voima armeijan sisällä. Korvaukseksi sotilailleen Būyid amīrit jakoivat usein iqtān eli oikeuden tiettyyn prosenttiosuuteen maakunnan verotuloista, vaikka usein käytettiin myös luontoissuorituskäytäntöä.

kuten useimmat Daylamilaiset tuohon aikaan, būyidit olivat alun perin Zaydī tai Fiver Shī ’ as. Noustuaan valtaan Iranissa ja Irakissa he alkoivat kuitenkin kallistua lähemmäs Kaksitoistavuotiasta Šīnismia, mahdollisesti poliittisten näkökohtien vuoksi. Itse asiassa būyidit harvoin yrittivät pakottaa alamaisiaan tiettyyn uskonnolliseen näkemykseen, paitsi silloin, kun se olisi poliittisesti tarkoituksenmukaista. Sunnī ’ Abbāsidit säilyttivät kalifaatin, vaikka heiltä riistettiin kaikki maallinen valta. Lisäksi estääkseen shī ’ ajen ja sunnien välisten jännitteiden leviämisen valtion virastoihin būyid amirit nimittivät ajoittain kristittyjä korkeisiin virkoihin kummankaan lahkon muslimien sijaan.

kukistuminen

1000-luvun puolivälissä Buyidien amiraatit kukistuivat vähitellen Ghaznavidien ja Seldžuqin turkkilaisten puolelle. Vuonna 1029 Majd al-Dawla, joka joutui Dailami-joukkojensa kapinan kohteeksi Rayssa, pyysi apua Ghaznan Mahmudilta. Saapuessaan sulttaani Mahmud syrjäytti Majd al-Dawlan, syrjäytti hänet Ghaznavidien kuvernöörillä ja lopetti Rayn Buyidien dynastian.Vuonna 1055 Tughrul valloitti kalifaatin paikan Bagdadin ja syrjäytti viimeiset Buyidihallitsijat. Buyidien tavoin Seldžukit pitivät Abbasidien kalifaatin titulaarihallitsijana.

uskonto

Buyidit olivat šiialaisia ja heitä on kutsuttu kahdentoista Šiialaisiksi. On kuitenkin todennäköisempää, että he aloittivat nimellä Zaydi Shia”. Koska syy tähän kääntymiseen Zaydisista kahdentoista Moojeniin Momen viittaa siihen, että koska Buyidit eivät olleet alin, ensimmäisen shiialaisen imaamin, jälkeläisiä, zaydis Shiialaisuusoppi olisi kehottanut heitä asentamaan imaamin alin perheestä. Tästä syystä Buyidit olivat taipuvaisia kahdentoista Šiiaan, jotka sen salattu imaami oli poliittisesti houkuttelevampi heille.

Buyidihallitsijat

suuret hallitsijat

yleensä kolme voimakkainta Buyid amiria milloinkin olivat farsia, Jibalia ja Irakia hallinneet. Joskus hallitsija tulisi hallitsemaan useampaa kuin yhtä aluetta, mutta yksikään Buyidihallitsija ei koskaan käyttänyt suoraa valtaa kaikkiin kolmeen alueeseen.

Farsin Daylamids

  • Ali b. Buya (”Imad al-Dawla) 934-949
  • Fana Khusraw (”Adud al-Dawla) 949-983
  • Shirzil b. Fana Khusraw (Sharaf al-Dawla) 983-989
  • Marzuban b. Fana Khusraw (Samsam al-Dawla) 989-998
  • Firuz b. Fana Khusraw (Baha’ al-Dawla) 998-1012
  • Abu Shuja’ b. Firuz (Sultan al-Dawla) 1012-1024

    • Abu Kalijar Marzuban B. Abu Shuja”(Imad al-Din) 1024-1048

  • Abu Mansur Fulad sutun 1048-1062

valta Farsissa, jonka kaappasi Shabankaran kurdipäällikkö fadluya

Buyidin aikakauden taidetta: maalattuja, viillettyjä ja lasitettuja saviastioita. Päivätty 10. vuosisadalla Iranissa. New Yorkin Metropolitan Museum of Art.

Daylamids of Rey

  • Rukn al-Dawla 935-976
  • Fakhr al-Dawla 976-980
  • Mu ’ Ayyad al-Dawla 980-983
  • Fakhr al-Dawla (restauroitu) 984-997
  • Majd al-Dawla 997-1029

ghaznavideille.

Irakin Dawallamidit

  • Mu ’Izz al-Dawla 945-967

    • iz al-Dawla 966-978

  • Samsam al-Dawla 983-987
  • baha’ al-dawla 989-1012

    • ij Al-Dawla 1012-1021li>musharrif al-Dawla 1021-1025 al-Dawla 1025-1044

  • Abu Kalijarjar 1044-1048
  • al-Malik Ar-Rahim 1048-1055

seljuqeille.

alaikäiset hallitsijat

ei ollut tavatonta, että nuoremmat pojat löysivät vakuusrajat tai että yksittäiset Buyidien jäsenet ottivat provinssin hallintaansa ja alkoivat hallita siellä. Seuraava luettelo on epätäydellinen.

Basran Buyidit

  • Diya’ al-Dawla 980s

Farsin Buyideille.

Hamadanin Buyidit

  • Mu’ Ayyad al-Dawla 976-983
  • Shams al-Dawla 997-1021
  • Sama ’ al-Dawla 1021-1024

Kakuyideille.

Kermanin Buyidit

  • Qawam al-Dawla 1012-1028

Farsin Buyideille.

Khuzistanin Buyidit

  • Taj al-Dawla 980s

Farsin Buyideille.

Family tree

Ali ’Imad al-Daula
934–949
Hasan Rukn al-Daula
935–976
Ahmad Mu’izz al-Daula
945–967
Ali Fakhr al-Daula
976–980
Panah Khosro ’Adud al-Daula
949–983
Abu-Mansur Mu’ayyed al-Daula
980–983
Bakhtiar ’Izz al-Daula
966–978
Abu Taher Shmas al-Daula
997–1021
Abu Taleb Majd al-Daula
997–1029
Shirzil Sharaf al-Daula
983–989
Marzuban Samsam al-Daula
989–998
Fana Khosro Baha’ al-Daula
998–1012
Sama’ al-Daula
1021–1024
Abu’l-Fawaris Qawam al-Daula
1012–1028
Abushoja’ Sultan al-Daula
1012–1024
Abu Ali Musharrif al-Daula
987–989
Abu Kalijar Emad al-Daula
1024–1048
Abu Taher Jalal al-Daula
1025–1044
Abu Mansur Fulad Sutun
1048–1062
Abu Nasr Khosro Firuz
1048-1055

Katso myös

  • Iranin Intermezzo

    • täydellinen luettelo Iranin kuningaskunnista li> Persian valtakunta

  • luettelo shiiamuslimien dynastioista

buyidien herruudesta historiallisena taustana muslimien oppineisuuden kukoistukselle 4./10. vuosisadalla tohtori M. Ismail Marcinkowski *

  1. Rene Grousset, The Empire of the Steppes: A History of Central Asia, transl.Naomi Walford, (Rutgers University Press, 2002), 143.
  2. Clifford Edmund Bosworth, Uudet islamilaiset dynastiat, 154-155.
  3. JAN RYPKA. Iranin kirjallisuuden historia. Dordrecht: D. REIDEL PUBLISHING COMPANY, 1968. pg 146
  4. Lokman I. Meho,Kelly L. Maglaughli (1968). Kurdi culture and society: an annotated bibliography (suom. s. 11. ISBN 9780313315435. http://books.google.com/?id=sl4PIeyWriUC&dq=Among+those+dynasties+were+the+Mamlanids+or+the+Rawwadids&q=Buwayhid#v=snippet&q=Buwayhid&f=false.
  5. Iranica,Encyclopedia Iranica: BUYIDS:their father, a certain Būya b. Fannā (Panāh) Ḵosrow oli vaatimaton kalastaja Daylamista Gīlānista.
  6. Andre Wink, Al-Hind: The Making of the Indo-Islamic World, Vol.2, (Brill, 2002), 8. – via Questia (tilaus vaaditaan)
  7. the Rulers of Chaghāniyān in Early Islamic Times, C. E. Bosworth, Iran, Vol. 19, (1981), 6.
  8. Blair, Sheila (1992). The Monumental piirtokirjoitukset from Early Islamic Iran and Transoxiana. E. J. Brill. ISBN 90-04-09367-2.
  9. Arthur Goldschmidt, ”A Concise History of the Middle East: Seventh Edition”, Westview Press, 2001. pg 87.
  10. Clawson, Patrick; Rubin, Michael (2005). Eternal Iran: continuity and chaos. Palgrave Macmillan. s. 19. ISBN 1-4039-6276-6.
  11. 11,0 11,1 Mafizullah, Kabir (1964). Bagdadin Buwayhid-dynastia 334/946-447/1055. Iran Society.
  12. Abbasids, B. Lewis, The Encyclopaedia of Islam, Vol. I, 19.
  13. Sohar and the Daylamī interlude (356-443 / 967-1051), Valeria Fiorani Piacentini, Proceedings of the Seminar for Arabian Studies, Vol. 35, Papers from the thirty-eight meeting of the Seminar for Arabian Studies held in London, 22-24 July 2004 (2005), 196.
  14. Busse, Heribert (1975). The Cambridge History of Iran, Volume 4: From the Arab Invasion to the Saljuqs. Fryessä, R. N.. Cambridge University Press. S. 265, 298. ISBN 0-521-20093-8.
  15. Sourdel-Thomine, J. ”Buwayhids.”The Encyclopedia of Islam, osa I. New Ed. Leiden: E. J. Brill, 1960. s. 1353.
  16. Berkey, Jonathan Porter. The Formation of Islam London: Cambridge University Press, 2003. ISBN 0-521-58813-8. S.135
  17. Heribert, s. 287-8
  18. C. E. Bosworth, The Ghaznavids 994-1040, (Edinburgh University Press, 1963), 53,59,234.
  19. Jaa. Bosworth, Ghaznavidit 994-1040, 53,59,234.
  20. The Political and Dynastic History of the Iranian World (A. D. 1000-1217), C. E. Bosworth, Cambridge History of Iran, Vol. V, ed. J. A. Boyle, (Cambridge University Press, 1968), 37.
  21. André Wink, Al-Hind: The Making of the Indo-Islamic World, Vol. 2, (Brill, 2002), 9. – via Questia (tilaus vaaditaan)
  22. Bernard Lewis, The Middle East: A Brief History of The Last 2,000 Years (New York: Scribner, 1995) s. 89.
  23. 23,0 23,1 Momen, Moojan (1985). ”An Introduction to Shi ’i Islam”). Yale University Press. PP. 75–76. ISBN 978-0-300-03531-5.

toinen erinomainen keskustelu Buyideista on Harvardin professori Roy Mottahedehin Lojaalisuus ja johtajuus varhaisessa islamilaisessa yhteiskunnassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.