Bulgariassa on yhteensä 35 konsonanttifoneemia (katso taulukko alla). Kolme lisäfoneemia löytyy myös (, ja), mutta vain ulkomaisista erisnimistä, kuten Хюстън /xʲustɤn/ (’Houston’), Дзержински /dzɛrʒinski/ (’Dzerzhinsky’) ja Ядзя /Jadzʲa/, (’Jadzia’). Niitä ei kuitenkaan yleensä pidetä osana Bulgarian kielen foneettista inventaariota. Bulgarian obstruentit konsonantit jaetaan 12 pariin äänteisiin ja äänettömiin konsonantteihin. Ainoa obstruentti ilman vastinetta on voinen velaarinen frikatiivi / x/. Ääntävä kontrasti neutralisoituu sananloppuasennossa, jossa kaikki obstruentit ovat äänettömiä ainakin nykyisen Bulgarian puhekielen virallisen ortoepiikan suhteen (Sananloppuinen devoepia on yleinen piirre slaavilaisissa kielissä); tämä neutralisaatio ei kuitenkaan ilmene kirjoitusasussa.

		Huulten	Hammas/ Alveolar1	Postalveolar	Kitalaen	Velar
Nenän	kovaa	m (ɱ)2	n			(ŋ)3
	pehmeä	mʲ			ɲ
Lopeta	kovaa	s b	t d			k ɡ
	pehmeä	pʲ bʲ	tʲ dʲ		c ɟ
Affricate	kovaa		ts (dz)	tʃ dʒ
	pehmeä		tsʲ (dzʲ)
Fricative	kovaa	v	s z	ʃ ʒ		x4, (toimenpiteet)5
	pehmeä	fʲ vʲ	sʲ zʲ			(xʲ)
Trilli	kovaa		r
	pehmeä		rʲ
Approximant	hard	(w)6
	soft				j
Lateral	hard		ɫ
	soft				ʎ

An alternative analysis, however, treats the palatalized variants of consonant sounds as sequences of the konsonantti ja/ j /(esimerkiksi някой/ nʲakoj /analysoidaan nimellä/njakoj/). Tämä käytännössä vähentää konsonanttivaraston vain 22 foneemiin. Tällaisesta analyysista ei synny epäselvyyttä, sillä palatalisoituneet konsonantit esiintyvät vain ennen vokaaleja, eivätkä koskaan ennen muita konsonantteja tai tavukoodia kuten joissakin muissa kielissä palatalisoituneiden konsonanttien kanssa (esimerkiksi slaavilaisessa kielessä Venäjä).

^1 klagstad Jr:n mukaan (1958: 46-48), /t tʲ d D s sʲ z z n n/ ovat dentaalisia. Hän myös analysoi / ɲ /kuin palatalisoitu dental nasal, eikä anna mitään tietoa/ts tsʲ r rʲ l ɫ / artikulaation paikasta.

^2 vain/ m/: n ja/ n/: n allofonina ennen/ f/: tä ja/v/: tä. Esimerkiksi инфлация (’inflaatio’).

^3 allofonina/ n /ennen/ K /ja/ɡ/. Esimerkkejä: тънко (”thin” neut.), танго (’tango’).

^4/ x / ääntyy sanarajoilla ennen ääntyviä obstruentteja. Esimerkki: видях го (’näin hänet’).

^5 kuvaillaan omaavan ”vain pientä kitkaa”.

^6 ei ole syntyperäinen foneemi, vaan esiintyy lainoissa Englannista, jossa se usein ääntyy/ u /tai äännetään frikatiivina/ v / vanhemmissa lainoissa, jotka ovat tulleet Saksan tai Venäjän kautta. Se kirjoitetaan aina Kyrillisenä kirjaimena у у у / u /Bulgarian ortografiassa, vaikka pieni joukko ihmisiä on ehdottanut ⟨ ў ⟩: n käyttöä tällaisissa tapauksissa (analogisesti kyrillisen kirjaimen й 大 й, joka tarkoittaa puolivokaalia/ j / Bulgariassa). Tämä ehdotus ⟨ ў ⟩: n käytöstä ei kuitenkaan ole saanut laajaa käyttöä.

kovat ja palataaliset konsonantit

monien Itäslaavilaisten kielten tapaan useimmat konsonanttifoneemit tulevat ”kovina” ja ”pehmeinä” pareina. Jälkimmäisiin liittyy yleensä palatalisaatio eli kielen kohottaminen kohti kovaa kitalakea. Näin esimerkiksi /b /eroaa/ bʲ/: sta siten, että jälkimmäinen on palatalisoitu. Konsonantteja / ʒ/,/ ʃ/,/ tʃ /ja/ dʒ / pidetään kovina, eikä niissä ole palatalisoituneita variantteja, joskin joillakin puhujilla voi olla palatalisaatio ääntämyksessä.

ero kova ja pehmeä konsonantit on selvää, Bulgarian ortografian, jossa kovat konsonantit pidetään normaalina ja edeltää joko ⟨а⟩, ⟨у⟩, ⟨о⟩, ⟨и⟩, ⟨е⟩ tai ⟨ъ⟩. Pehmeä konsonantit näkyvät ennen ⟨я⟩, ⟨ю⟩ tai ⟨ьо⟩. Tietyissä yhteyksissä kontrasti kova / pehmeä kontrasti neutraloidaan. Esimerkiksi itäisissä murteissa vain pehmeitä konsonantteja esiintyy ennen /i/: tä ja/ɛ/: tä. / l / vaihtelee: yksi sen allofoneista, johon liittyy kielen takaosan kohottaminen ja sen keskiosan madaltaminen (siten samanlainen tai joidenkin tutkijoiden mukaan identtinen velarisoidun lateraalin kanssa), esiintyy kaikissa kohdissa, paitsi ennen vokaaleja /i/ ja /ɛ/, joissa esiintyy ”selkeämpi” versio, jossa kielen keskiosa hieman kohoaa. Jälkimmäistä Pre-front-realisaatiota kutsutaan perinteisesti ”pehmeäksi l: ksi” (joskaan se ei ole foneettisesti palatalisoitu). Joissakin Länsi-Bulgarian murteissa tätä allofonista variaatiota ei ole.

lisäksi monien nuorten puheessa/ l/: n yleisempi ja luultavasti velarisoitu allofoni toteutuu usein labiovelaarisena approksimanttina . Tämä ilmiö, jota Bulgariassa joskus kutsutaan nimellä мързеливо л (’laiska l’), rekisteröitiin ensimmäisen kerran 1970-luvulla, eikä sillä ole yhteyttä alkuperäisiin murteisiin. Samanlaista kehitystä, jota kutsutaan L-ääntelyksi, on tapahtunut monilla kielillä, muun muassa puolaksi, sloveeniksi, Serbokroaatiksi, Brasilian portugaliksi, ranskaksi ja englanniksi.

PalatalizationEdit

useimpien kovien konsonanttien (bilabiaaliset, labiodentaaliset ja alveolaariset) palatalisoituessa kielen keskiosa kohoaa kohti kitalakea, jolloin muodostuu toinen artikulatiivinen keskus, jossa pehmeiden konsonanttien ominaispalataalinen ”klangi” saavutetaan. Alveolaarien /l/, /n/ ja /r/ artikulaatio ei kuitenkaan yleensä noudata tätä sääntöä, vaan palataalinen klaani saavutetaan siirtämällä artikulaatiopaikkaa kauemmas taaksepäin kohti kitalakea siten, että /ʎ/, /ɲ/ ja /rʲ/ ovat todellisuudessa alveopalataalisia (postalvelolaarisia) konsonantteja. Soft/ ɡ /ja / K/ (/ɡʲ/ ja / kʲ/, vastaavasti) eivät artikuloitu velumissa vaan kitalaessa, ja niitä pidetään palataalisina konsonantteina.