COMMENTARY

antibioottiresistenssi on vihdoin saanut yleisön ja päättäjien huomion ympäri maailmaa. Vuosien ajan vain muutama suorapuheinen tutkija soitti hälytyksiä yhä vastustuskykyisempien bakteeri-infektioiden ja antibioottien kehityksen hidastumisen vastakkaisista suuntauksista (1, 2). Vielä harvemmat keskustelivat antibioottien käytön mahdollisista kansanterveydellisistä riskeistä kotieläintuotannossa (3, 4). Tämä alkoi muuttua useiden korkean profiilin raporttien myötä, joissa kuvailtiin alkavaa antibioottiresistenssikriisiä siten, että suuri yleisö voisi ymmärtää sen, ja korostettiin antibioottien käytön mahdollisia riskejä ruokaeläimissä (5, 6). Näihin raportteihin on liittynyt kiivaita poliittisia keskusteluja, joissa sidosryhmät ovat pyrkineet määrittelemään antibioottisovellukset luokkiin, kuten ”välttämätön vastaan tarpeeton” tai ”terapeuttinen vastaan ei-terapeuttinen”, ja yrittäneet luokitella antibiootteja niiden suhteellisen merkityksen mukaan ihmislääketieteelle (7). Johnson et al. (8) karbadoksin vaikutuksen tutkiminen sian suoliston mikrobiomiin on tärkeä esimerkki siitä, miten jopa mikrobilääkkeet, joilla ei ole ennakoitavissa olevaa hyötyä ihmisen lääketieteessä, voivat aiheuttaa kansanterveydellisen uhan, kun niitä käytetään elintarvikeeläimillä.

Yhdysvaltain päättäjät eivät ole tunnettuja nopeudestaan, joten kun Yhdysvaltain elintarvike—ja lääkevirasto (FDA) lopulta ryhtyi toimiin poistaakseen antibioottien räikeimmän maatalouskäytön—kasvun edistämisen-kuluttajat vaativat jo enemmän, ja markkinat vastasivat useiden nimekkäiden vähittäiskauppiaiden ilmoittaessa toimittajilleen uusista, rajoittavammista antibioottien käyttöä koskevista käytännöistä. Yksi niistä termeistä, jotka ovat päätyneet maatalouden antibioottihoitajuuden sanakirjaan, on ”lääketieteellisesti tärkeä” adjektiivina, joka kuvaa tiettyjä antibiootteja. Useat yritykset ovat ilmoittaneet kieltävänsä” lääketieteellisesti tärkeiden antibioottien ” käytön tavanomaisessa sairauksien ehkäisyssä. Tämä johtaa luonnollisesti kysymykseen siitä, mitkä antibiootit ovat lääketieteellisesti tärkeitä. Onhan olemassa lääkkeitä, joita käytetään yksinomaan karjan, kuten kolmannen sukupolven kefalosporiini keftiofur tai fluorokinoloni enrofloksasiini. Näitä kahta lääkettä, keftiofuuria ja enrofloksasiinia, ei koskaan käytetä ihmislääketieteessä, mutta bakteerit, jotka kehittyvät resistenteiksi näille lääkkeille, ovat myös resistenttejä ihmislääkeanalogeilleen keftriaksonille ja siprofloksasiinille. Laajamittaiset, reaalimaailman tutkimukset ovat osoittaneet, että eläinlääkinnällinen käyttö näiden mikrobilääkkeiden voi johtaa resistenttien infektioiden ihmisillä (9, 10). Ansiokseen jotkut yritykset ovat julkaisseet menettelytapoja, joilla rajoitetaan erityisesti sellaisten mikrobilääkkeiden käyttöä, jotka kuuluvat samaan luokkaan kuin ihmislääketieteessä. Näiden yhteisten analogien lisäksi on niitä, jotka kuuluvat antibioottiluokkiin, joita käytetään yksinomaan ruoka-eläimissä, mukaan lukien ionoforit ja kinoksaliini-di-N-oksidi, karbadoksi. Nämä antibiootit näyttävät aiheuttavan minimaalisen riskin ihmisten terveydelle, ainakin päällisin puolin.

Karbadoksilla on kirjava historia kotieläintuotannossa. Karbadoksia käytetään bakteeriperäisen enteriitin hoitoon ja sikojen kasvun edistämiseen, mutta lääke on myös tunnettu teratogeeni ja epäilty karsinogeeni. Koska lääkettä ei pidetä lääketieteellisesti tärkeänä ihmislääketieteessä, sitä voidaan käyttää kotieläimillä ilman eläinlääkärin valvontaa. Vaikka sen mahdollista karsinogeenisuutta ihmisillä ei ole arvioitu Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston Integrated Risk Information System (IRIS) – ohjelmassa tai kansainvälisessä Syöväntutkimuslaitoksessa, se on kielletty elintarviketuotannossa Euroopan unionissa ja Australiassa sen ihmisille aiheuttaman mahdollisen riskin perusteella. Huhtikuussa 2016 FDA aloitti toimenpiteet karbadoksin hyväksynnän peruuttamiseksi Yhdysvalloissa. ruoka-eläimet, jos lääkkeen sponsorit eivät pysty todistamaan, että lääke ei aiheuta syöpäriskiä ihmisille (11).

kuitenkin Johnsonin ym. (8) osoittaa, että karbadoksin käyttö elintarvikeeläimissä voi paitsi lisätä syövän ja sikiövaurioiden riskiä myös edistää faagikoodattujen mikrobilääkeresistenssigeenien siirtymistä. Karbadoksi on genotoksinen ja mutageeninen ja siten voimakas Sos-reitin ja prophagen indusoija. Analysoimalla prospektiivisesti karbadoksin vakioannoksilla ruokittujen sikojen ja lääkitsemättömällä rehulla annettujen sikojen suolistomikrobiomeja kirjoittajat osoittivat, että profagia ja faagikoodattujen antibioottiresistenssigeenien siirto olivat akuutteja. Paradoksaalisesti ja sen kannalta, onko karbadoksia pidettävä lääketieteellisesti tärkeänä, jotkin siirretyt geenit koodataan resistenssiksi antibioottiluokille, joita käytetään yleisesti ihmislääketieteessä, mukaan lukien tetrasykliinit, aminoglykosidit ja beetalaktaamit. Vaikka näiden geenien välittyminen liittyi karbadoksihoitoon, niiden absoluuttinen runsaus ei lisääntynyt hoitojakson aikana. Tutkimus tehtiin kuitenkin pelkällä karbadoksilla, kun taas varsinaisissa tuotantoolosuhteissa lääkkeen seurana tai välittömästi sen jälkeen käytettiin muita antibiootteja. Joissakin sovelluksissa lääkesponsori itse asiassa suosittelee karbadoksin käyttöä yhdessä oksitetrasykliinin kanssa, mikä todennäköisesti kiihdyttäisi tetrasykliiniresistenssigeenejä hankkivien bakteeripopulaatioiden laajenemista karbadoksin aiheuttaman faagisiirtymän (12) seurauksena. Tulevissa tutkimuksissa on selvitettävä, vaikuttaako karbadoksi synergistisesti muihin lääkkeisiin edistääkseen karbadoksin kanssa annettaville antibiooteille resistenttien patogeenien nopeaa ilmaantumista (Kuva. 1).

FDA: n toimien ollessa vireillä karbadoksin kohtalo Yhdysvaltain elintarvikeeläintuotannossa on epäselvä; kuitenkin tämä tutkimus (8) korostaa riskejä, jotka aiheutuvat tahattomista seurauksista käytettäessä mikrobilääkkeitä karjassa, ja sen pitäisi pakottaa meidät harkitsemaan uudelleen sitä, miten arvioimme mikrobilääkkeiden käytön merkitystä ihmisten terveydelle. Yrittäessään tehdä kompromissia elintarviketuottajien ja lääkeyhtiöiden kanssa jotkut kansanterveysalan edustajat (minä mukaan lukien) ovat suostuneet luokittelemaan ionoforit lääketieteellisesti merkityksettömiksi. Monet meistä ovat kuitenkin tehneet niin peläten, että nämä lääkkeet voivat aiheuttaa odottamattomia riskejä, kuten ne, joita Johnson ym.kuvasivat. (8). Lisäksi riippumatta siitä, mitä karbadoksille tapahtuu Yhdysvalloissa, mikrobilääkkeiden kysyntä elintarviketuotannossa on kasvussa kehitysmaissa (13), joissa tätä lääkettä voidaan käyttää yhdessä ihmisten terveyden kannalta ratkaisevan tärkeiden mikrobilääkkeiden kanssa. Tällä tutkimuksella on siis maailmanlaajuista merkitystä, ja se olisi otettava huomioon, kun kehitysmaat yrittävät vastata kasvavaan eläinvalkuaisen kysyntään ja samalla suojella kansalaisiaan monilääkeresistenttien infektioiden kasvavalta uhalta.