Introduction: The Cheng–Prusoff equation (1973) is often applied to the determination of equilibrium dissociation kilpailevan antagonistin vakio (KB), kun IC50-arvo on käytettävissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on havainnollistaa, että agonistikonsentraatio–vastekäyrän kaltevuusfunktio (K) on kriittinen KB-arvojen määrittämisessä. Menetelmät: artikkelissa kuvataan uusia yhtälöitä, jotka sisältävät kaltevuusfunktion, jolloin saadaan tarkempi arvio KB-arvoista antagonisteille, ja testataan niitä simuloiduilla tiedoilla. KB: n arvo laskettiin seuraavan uuden tehoyhtälön mukaan: KB=IC50/(1+AK/KP)=IC50/, jossa IC50 on antagonistin konsentraatio, joka tuottaa 50% inhibitiota, A on agonistin konsentraatio, jota vastaan IC50 määritetään, ja KP on agonistin näennäinen tasapainodissosiaatiovakio. Tulokset: Uusi yhtälö on sama kuin Cheng–Prusoffin yhtälö, kun kaltevuusfunktio K on täsmälleen yhtenäisyys. Yhtälön sovelluksella vältetään Cheng–Prusoff-yhtälön käyttöön liittyvät virheet, kun agonistikonsentraatio–vastekäyrän kulmakertoimi poikkeaa ykseydestä. Uusi yhtälö oli sovellettavissa kaltevuusfunktioihin, jotka ovat pienempiä, yhtä suuria tai suurempia kuin yhtenäisyys. Kaikilla inhibitiokäyrillä on negatiivinen kaltevuusfunktio 1, mikä osoittaa, että on vain yksi ainoa reseptoripopulaatio, vaikka agonistikonsentraatio–vastekäyrien eri kaltevuusfunktiot ovat mukana. Potenssifunktion merkitystä Schildin juonessa havainnollistetaan yhtälöllä: log (xK−1)=log B−log KB, jossa x on konsentraatiosuhde ja B antagonistin konsentraatio. Keskustelu: Tässä tutkimuksessa havainnollistetaan kuuden potenssiyhtälön soveltamista KB–arvojen täsmälliseen estimointiin, joka kattaa tilanteet, joissa on erilaisia agonistikonsentraatio-vastekäyrien kaltevuusfunktioita.